Kuvat: Tomi Hirvinen / Like
SARJAKUVA | Hannu Leimu on kuin raikas maskuliininen tuulahdus nyky-Suomen varsin feministisesti ja muutenkin tiedostavasti värittyneellä sarjakuvakentällä.
”Leimun kerronta on hyvin sisäistettyä ja upeasti piirrettyä milomanaramaista tussiviivaa.”
ARVOSTELU
Hannu Leimu: Aavikon reiteillä
- Like, 2023.
- 144 sivua.
Hannu Leimun toissa vuonna ilmestynyt Kadonneet (Like, 2021) oli vaikuttava ja huolella toimitettu esikoissarjakuva. Siksi odotukset olivat korkealla nyt ilmestyneen kakkosalbumin suhteen.
Aavikon reiteillä (Like, 2023) on esikoisen tapaan sarjakuvarunollinen matka. Luin sen fyysisenä ja inhimillisenä selviytymistarinana. Klassiseen tapaan yleinen elämän kurjuus kiertyy siinä henkilökohtaisen onnen löytämiseen. Tarina käynnistyy miehen eroottisella unella, josta hänet herättää linnun rääkäisy. Ollaan jossain lähitulevaisuudessa, jossa tekoäly on harpannut eteenpäin, ja matkakumppanina on naisandroidi.
Leimu on kuin raikas maskuliininen tuulahdus nyky-Suomen varsin feministisesti ja muutenkin tiedostavasti värittyneellä sarjakuvakentällä. Mutta olisi vääryys tulkita Leimun taidetta vain sukupuolirooleista käsin.
Tarinan päähenkilö on vartija, jonka työ on saattaa iso ilmassa leijuva teknologiakimpale aavikon toiselle laidalle. Matkalla vaanivat rosvojoukot. Mitään menetettävää miehellä ei ole.
Sitten tarinaan tulee vanhempansa menettänyt poika, joka etsii apua kylänsä suojelemiseen. Miehen ja pojan kommunikaation myötä tarina syvenee.
Leimun kerronta on hyvin sisäistettyä ja upeasti piirrettyä milomanaramaista tussiviivaa. Pelkistetylle viivalle ja ylivalottuneelle valkoiselle paperille antaa liioittelematta metafyysisiä merkityksiä. Yksittäisten ja rinnakkaisten ruutujen välinen rytmitys on hyvin ajoitettua.
Leimun kahdessa albumissa on kuitenkin hiukan liikaa samankaltaisuutta. Molemmat ovat miehen ja pojan tarinoita. Molempia albumeita yhdistää kyynisyys, ihmisyys, kontaktin saaminen, seksuaalisuus. Siinä missä debyytti oli taiten kustannustoimitettu esimerkiksi alussa olevien maalattujen tapettisivujen osalta, Aavikon reiteillä kärsii viilauksen puutteesta; sivunumeroiden puute oudoksuttaa.
Aavikon reiteillä on ilmeisen omakohtainen teos, mutta jää ykkösen rinnalla hivenen harjoituskappaleeksi. Jään kiinnostuneena odottamaan mitä Leimulta tulee seuraavaksi.
Petri Aarnio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Avaruusmarmeladia mummolan karkkikulhosta – arviossa Dan Dare -seikkailu Purppurakuolema
SARJAKUVA | Dan Dare -seikkailu Purppurakuolema on brittiläiseen juureen leivottu värikylläinen namupala lähes 70 vuoden takaa.
Roope Ankan ensiesiintyminen valloittaa Carl Barksin Aku Ankka 19 -albumissa
SARJAKUVA | Carl Barks loi tiettyjä, kirjoittamattomia sääntöjä siitä, millaisia ankkatarinoiden tulisi olla piirrostyyliltään ja juoneltaan.
Aarrejahtia aavikkosodan varjoissa – arviossa Hugo Prattin Aavikon skorpionit 2
SARJAKUVAT | Hugo Pratt törmäyttää jälleen eri kansallisuudet herkullisesti yhteen toisen maailmansodan afrikkalaisilla taistelukentillä.
Voiko voittamaton sarjakuvasankari kuolla? Arviossa Pikon kuolema
SARJAKUVA | Vuodesta 1938 sarjakuvasivuilla seikkailleen Pikon viimeinen seikkailu päättyy meren pohjaan – vai päättyykö?