Kuvat: Rahi Rezvani / WSOY
SARJAKUVA | Marjane Satrapin kokoama Nainen, elämä, vapaus on väkevä todistus Iranin naisten kokemasta sorrosta, mutta myös siitä, että vääryydet nostavat aina vastarinnan.
”Iranin historia on täynnä emansipoituneita ja emansipoivia naisia, joita on koitettu tukahduttaa.”
ARVOSTELU
Marjane Satrapi (toim.): Nainen, elämä, vapaus
- Suomentanut Saara Pääkkönen.
- WSOY, 2024.
- 280 sivua.
Iranilainen naisopiskelija Mahsa Amin nousi julkisuuteen 13. syyskuuta 2022, jolloin Iranin moraalipoliisi pidätti ja pahoinpiteli hänet, koska hän ei ollut poliisin mukaan pukenut hiukset peittävää huiviaan oikein. Amin kuoli saamiinsa vammoihin kolme päivää myöhemmin, mikä nostatti Iranissa laajan protestiliikkeen naisten oikeuksien puolesta ja ääri-islamilaisten vallanpitäjien sortoa vastaan.
Marjane Satrapi antoi Persepolis-sarjakuvallaan (v. 2000–2003) kasvot iranilaisen naisen kasvulle ensin vallankumouksellisen ja sitten islamilaisen Iranin ja länsimaiden välisessä ristipaineessa. Nyt hän on koonnut 20 taiteilijaa ja asiantuntijaa yhteen kertomaan Aminin tarinan 24 sarjakuvanovellin voimin. Samalla albumissa sukelletaan Iranin edellisen vuosisadan käänteisiin ja avataan sitä, miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty.
Nainen, elämä, vapaus -kokoelman (suom. Saara Pääkkönen; WSOY, 2024) muita tunnettuja, suomeksikin julkaistuja tekijöitä ovat muun muassa Joann Sfar (Rabbin katti, 2006), Lewis Trondheim (Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut, 2003–2008), Catel (Kiki – Montparnassen kuningatar, 2009) ja Paco Roca (Ryppyjä, 2010).
Nainen, elämä, vapaus ei siis ole Satrapin paluu sarjakuvien tekijäksi, vaikka hän on albumin kannen ja muutamia yksittäisiä piirustuksia piirtänytkin. Vuonna 2004 sarjakuvat jättänyt Satrapi toteuttaa ystävänsä, kirjan julkaisseen L’Iconoclaste -kustantamon Sophien ideaa tehdä jotain konkreettista Iranin nuorisoa auttaakseen. Sarjakuva-albumi pyrkii samaan aikaan selittämään mitä Iranissa tapahtuu, tulkitsemaan tapahtumia ei-iranilaiselle lukijalle ja viestimään iranilaisille, että he eivät ole yksin.
Satrapi ja kustannustoimittaja Alba Beccaria suunnittelivat kirjan muodon ja sisällön ja pyysivät avuksi Iran-asiantuntijoita. Näitä ovat Jean-Jaures-säätiön politiikantutkija Farid Vahid, Libération-lehden toimittaja Jean-Pierre Perrin ja Stanfordin yliopiston professori Abbas Milani. Sen jälkeen 17 Iranista, Euroopasta ja Yhdysvalloista kotoisin olevaa piirtäjää piirsi asiantuntijoiden käsikirjoittamat käsikirjoitukset sarjakuviksi tai kuvitti heidän tekstinsä.
* *
Satrapin ja Milanin laatimassa Persialaisessa historiassa hyvästä ja pahasta löytyy toinen toisensa perään emansipoituneita ja emansipoivia naisia. Ja läpi historian heitä on yritetty tukahduttaa. Tukehduttaminen onkin erityisesti naisille varattu teloitustapa. Lopulta näistä hiljennetyistä vapauden marttyyreistä syntyy riittävän iso massa käynnistämään muutoksen. Mahsa Aminin kuolema oli viimeinen pisara, joka synnytti Iranin ensimmäisen feministisen protestiliikkeen, jossa miehetkin ovat vahvasti mukana. Naisten oikeudet ovat viimein osa ihmisoikeuksia.
Kansanjoukot ottivat käyttöönsä 20 vuotta vanhan iskulauseen ”Nainen, vapaus, elämä”, joka on ollut käytössä niin Turkissa kuin Syyriassa. Kirja kertoo taustat protestiliikkeelle syntyneestä tunnuslaulusta Baraye, sukeltaa mielenosoittajien arkeen, vankilakokemuksiin, vähemmistöjen kokemiin vääryyksiin, pieniin ja isompiin arjen protesteihin ja vastalauseisiin. Mielenosoituksissa teloitetuille annetaan kasvot ja tutustutaan sarjakuvan keinoin valvontayhteiskunnan synnyttämään vainoharhaisuuteen.
Kirjan historiaosuus avaa hienosti Iranin yhteiskuntaa ja politiikkaa muutenkin kuin vallitsevan kriisitilanteen silmin. Iranilainen uusivuosi Nawroz-juhla tulee tutuksi, samoin Iranin johto, pelätty vallankumouskaarti, sensuuri, käytyjen sotien jättämät arvet ja niin edelleen. Entäs nyt? -luvussa pohditaan albumin tekijöiden kesken vallitsevaa tilannetta, mitä sille voisi tehdä ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Toistakymmentä tekijää luo toisaalta tyylillisen sillisalaatin. Toisaalta taas erilaiset teemat ja osiot tekstikuvituksista perinteisempään sarjakuvaan palvelevat hyvin erilaisia näkökulmia ja temaattisia osia. Nainen, elämä, vapaus onkin niitä sarjakuvallisia reportaaseja ja novellikokoelmia, jonka ahmaisee yhdeltä istumalta. Sen verran väkevä ja vangitseva kokonaisuus on.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.
Olisipa kesä ja kärpäsiä – arviossa Lyhenevä kesä 6: Tuhannen palan palapeli
SARJAKUVA | Käsikirjoittaja Pauli Kallion ja piirtäjä Reetta Niemensivun lyhenevän kesän lapsuuden seikkailut saavat lukijankin harmit haihtumaan.
Ville Rannan viininmakuinen nuoruus kulttuurilehden piirtäjänä – arviossa Viininjuojat
SARJAKUVAT | Omaelämäkerrallinen ja itseironinen albumi kuvaa kaunistelematta pienen kulttuurilehden toimituksen meininkiä ja sen jäsenten myöhempiä vuosia.
Sami Makkosen sarjakuvallinen kauhu liikkuu pimeissä varjoissa – arviossa Sielujen kutoja
SARJAKUVA | Kansainvälisiä sarjakuva-alan palkintoja voittaneen Sami Makkosen tummasyinen kuvasto luo oivallisen taustan okkulttiselle kauhulle.