Sami Makkosen sarjakuvallinen kauhu liikkuu pimeissä varjoissa – arviossa Sielujen kutoja

Kuvat: Like / Mikko Kutvonen

Kuvataiteilija ja sarjakuvantekijä Sami Makkonen on piirtänyt sarjakuvia yhdysvaltalaisille kustantajille ammattimaisesti vuodesta 2008 lähtien. Näistä muun muassa Hatter M ja Deadworld ovat voittaneet myös sarjakuva-alan palkintoja.

Makkosen näkemys Kalevalasta oli vuoden 2019 kotimainen sarjakuvatapaus, vuoden 2022 Hevosjumala yhdisteli kansanuskomuksia okkultismiin ja yliluonnolliseen kauhuun korpimetsän laidan ränsistyneellä huvilalla. Sielujen kutoja (Like, 2024) sukeltaa samalla tavalla yhden suvun painajaiseen tummasyisen makaaberissa tarinassa.

Markus matkustaa tyttärensä Osman ja ystävänsä Aaronin kanssa sukunsa vanhaan rapistuneeseen kartanoon Hiisimäelle, kun saa kuulla äitinsä terveyden heikenneen. Jo matkalla bussissa yksi kanssamatkustaja kuolee, mikä valmistelee tarinaa kohti jatkuvasti synkkeneviä käänteitä ja maisemia. Lähes umpeen kasvaneen polun päästä löytyvä tyhjillään oleva kartano on keskellä ei mitään, lähimpään naapuriin on seitsemän kilometriä, neljä jos oikaisee suon poikki. Eikä siellä naapurissakaan tunnu olevan kaikki ihan kunnossa.

Tyhjästä talosta löytyy hämäriä muistiinpanoja ja vihjeitä kirjasta, joka saattaisi antaa lisävaloa tilanteeseen. Jo ensimmäisenä talossa vietettynä yönä painajaiset ja todellisuus alkavat mennä ristiin, eikä turvassa ole kukaan. Mitä kellarin seinien takaa oikein löytyy?

* *

Makkosen mustan ja harmaan sävyillä maalaamat hahmotelmaiset maisemat ja henkilöt luovat jo värimaailman synkkyydellä otollisen tunnelman esoteeriseen kauhuun. Epäselvät ja viimeistelemättömän oloiset maalaukset tuovat ihan oman lisänsä tummasävyiseen tarinaan.

Pienesti pipertävä teksti, jota monesti sijoitellaan ruutujen ulkopuolelle laatikoihin, tekee toisaalta sarjakuvasta raskassoutuisen ja silmille raskaan luettavan. Toisaalta se palvelee kokonaisuuden visuaalista massiivisuutta. Yksittäisiä maalauksia on 144 sivun teoksessa monta sataa enemmän ja niistä iso osa on taideteoksia ihan itsessään. Liikekään ei ole aina sävyjen mukaisen seesteistä ja utuista, vaan tytärtään pelastamaan lähtevä isä liikkuu kyllä Makkosenkin maisemissa ripeästi, vaikkei kuvakerrontaa silti terävöitetä.

Visuaalisesti ja tunnelman puolesta Sielujen kutoja on erinomainen, jopa loistava. Tarinan ja luettavuuden osalta teos ei ihan vastaavalla tavalla iske selkää lattiaan, mutta kokonaisuus on silti kaiken kaikkiaan vaikuttava.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua