Kuvat: Veera Niskanen / Into
KIRJAT | Riina Tanskasen toinen sarjakuvakirja Luokkakipuja käsittelee terävästi ja runollisesti sitä, voivatko tytöt todella olla mitä vain – ja mitä se maksaa.
”Aukeamat pursuilevat värejä, yksityiskohtia ja sanomaa.”
ARVOSTELU

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Luokkakipuja
- Into Kustannus, 2025.
- 208 sivua.
Tympeät tytöt on yhteiskuntakriittinen taidetili Instagramissa ja sarjakuvakirjojen sarja, joka on nyt edennyt toiseen osaansa. Ensimmäinen osa Aikuistumisriittejä (2023; lue arvio) käsitteli kasvutarinoita, tytöksi sosiaalistumista. Nyt tähtäimessä ovat luokkayhteiskunta ja talous, mutta tavallaan aihe on sama: sukupuoli moniulotteisena yhteiskunnallisena järjestelmänä.
Luokkakipuja (Into, 2025) kuvittaa seitsemällä esseemäisellä sarjakuvatarinallaan sitä, miten luokka, sukupuoli ja talous kietoutuvat toisiinsa. Valkoinen ylivaltakin on niiden kanssa hyvää pataa.
Tyyli on niin visuaalisesti kuin sisällöllisesti runsas ja vastakkaisuuksilla leikittelevä. Aukeamat pursuilevat värejä, yksityiskohtia ja sanomaa. Korostetun tyttömäisen estetiikan keskellä on välillä väkivalta- ja kuolemakuvastoa, samalla sivulla siteerataan Dante Alighieria ja Nylon Beatia.
Leikkisyyden ja pastellivärien kautta käsiteltyinäkin aiheet ovat vakavia, ja ne on puettu yksilötarinoiksi ilmaisukeinoja kaihtamatta. Ensimmäinen luku Kummitustalo kertoo maagista realismia hyödyntäen siitä, kuinka heteroydinperheen onni samoin kuin kapitalismi edellyttää, että joku hoivaa väsymättä ilmaiseksi.
Toipuva girlboss -sarjakuvassa populaarifeministi valikoi metaforisesta noutopöydästä parhaat herkut ahmittavikseen ja tiputtelee häpeämättä lasikaton sirpaleita niiden päälle, joiden elämää rajoittaa muukin kuin sukupuoli. Tarina toisensa jälkeen kysyy, voivatko tytöt todella olla ”mitä vain” tässä maailmassa, ja mitä se lopulta maksaa.
Kirkkaimpiin korkeuksiinsa kirja kohoaa nimisarjakuvassaan Luokkakipuja ja saman tarinan toisen puolen kertovassa Syrjäseutujen tytöt -luvussa. Kaksoiskertomus on sekä riipivän runollinen elämäntarina että terävä kuvaus siitä, miten luokkayhteiskunta on silkkaa arkea, ainakin meille tehdaskaupunkien lapsille.
Luokkakipuilija tahtoo tehdä menestyksekkään hypyn maalta kaupunkiin ja parempaan asemaan, mutta hänen täytyy samalla murhata entinen itsensä. Syrjäseudun tyttö on luokkakipuilijan lapsuudenbestis, joka puolestaan haluaa rakentaa tulevaisuutensa ukkoutuvaan periferiaan, mistä useimmat tytöt kaipaavat pois. Hänessä kamppailevat tuska kuihtuvan elinympäristön ahtaista perinteistä ja rakkaus siihen samaan ympäristöön.
Rakkaus onkin luokan, sukupuolen ja talouden lisäksi kaikkia lukuja yhteen nitova teema. Rakkaus juuriin ja yhteisöön, tietyllä tapaa myös itseen ja tyttöyteen. Niistä löytyy vastavoimia musertaville olosuhteille.
Siksi Tympeät tytöt – Luokkakipuja ei ole painavassa asiassaan liian tuomiohenkinen eikä paasaava. Siinä on myös hauskuutta: työelämän kusisuus kääntyy perverssiksi tuhkimotarinaksi ja uusliberaali ikuisen kasvun tavoittelu maaniseksi vesijumppatunniksi.
Ajankohtaisine uutisviittauksineen sekä Spice Girls- ja Pehmoaino-sitaatteineen kirja on muiden millenniaaliraamattujen tapaan kiinni ajassa ja sukupolvessa. Vanhemmille tai nuoremmille sukupolville se ei ehkä aukea samalla tavalla. Kirjan lopusta löytyvän lähde- ja inspiraatioluettelon moniin teoksiin tutustuneellekin Luokkakipuja antaa uutta ajateltavaa, mutta nähtäväksi jää, onko se hankalasti lähestyttävä lukijalle, jolle näkökulmat ja käsitteet ovat etukäteen täysin vieraita.
Joka tapauksessa Luokkakipuja on monitasoinen ja riemastuttava teos. Se puhuu isoista yhteiskunnallisista kysymyksistä, osuu tunteisiin ja kiehtoo estetiikallaan.
Eli Harju
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Voiko voittamaton sarjakuvasankari kuolla? Arviossa Pikon kuolema
SARJAKUVA | Vuodesta 1938 sarjakuvasivuilla seikkailleen Pikon viimeinen seikkailu päättyy meren pohjaan – vai päättyykö?
Suoraviivaista villin lännen seikkailua komeissa maisemissa – arviossa Comanche-albumi Pedot
SARJAKUVA | Hermannin ja Gregin luoma lännensarja siirtyy uudelle piirtäjälle ja saa ikäviä vieraita Red Dustin menneisyydestä.
Klassista, meillä tuntematonta länkkäriviihdettä 1970-luvulta – arviossa Jim Cutlass -albumi Mississippi River
SARJAKUVA | Charlier-Giraud-työparin vähemmän tunnettu hahmo rettelöi nuoruuden innolla.
Miltäs tuntuu, kun paiskataan miljoonalla? Arviossa Roope-setä-kokoelma Rahat haisemaan!
SARJAKUVA | Uusi kokoelmateos tarjoaa Carl Barksin klassisimpia rahantörsäys- ja rikkauskilvoittelutarinoita yksissä kansissa.







