Kuvat: Kimmo Ylönen. Piirrokset: Joe Colquhoun

Vanha kunnon Eurooppa on uuden vuosisadan aluksi ajettu suursotaan. Charley Bourne värväytyy alaikäisenä Iso-Britannian asevoimiin. Hapankaalin purijoille pitää antaa päihin.

Kanaalin takana vartoo toinen todellisuus. Kotiin lähtevissä kirjeissä ei voi kuvailla juoksuhaudan rapaisesta seinästä irvistävää ”hymypoikaa”. Innostuneelle pikkuveljelle ei sovi paljastaa, että kuninkaan ja isänmaan puolesta urheilevat soturit käyvät yhä taisteluun puunuijaa heiluttaen. Äidille ei kerrota, että tämän paluupostissa lähettämän kakun seuraksi keitetään teevettä konekiväärillä kuumentaen. Tässä maailmassa paras ystävä voi räjähtää kappaleiksi koska hyvänsä ja sitten saapuvat saaliinjaolle rotat, jotka runsailla eväillä kasvavat kissaa kookkaammaksi.

Charleyn sota alkaa länsirintamalla vuonna 1916. Poikanen on mukana Sommen taistelussa, missä britit menettivät ensimmäisen päivän aikana lähes yhtä paljon miehiä kuin Suomi koko Talvisodassa.

Kolmen kirjan mittaan untuvikosta kasvaa kaiken nähnyt veteraani. Charley Bourne ehtii kerätä sotakokemuksia monen miehen edestä. Hän hyökkää ja perääntyy kuuluisilla taistelukentillä. Hän haavoittuu ja pääsee kotimaahan todistamaan vilunkiveikkojen hämärähommia, kun nämä kaukana linjojen takana lymyävät lusmut takovat mynttiä toisten kärsimyksestä. Hän tulee syytetyksi itsensä tahallisesta telomisesta ja pelkuruudesta. Kuolemanrangaistuksen hän välttää täpärästi. Hän on kaiken aikaa vihollisen tulen alla ja välillä satavat niskaan omat kranaatit. Hän osallistuu kapinaan koulutusleirillä. Saksalaiset nappaavat hänet sotavangiksi.

Battle-lehden kansitaidetta.

”Poika ei ole kovin terävä”, arvioi taistelutoveri. Nuori Bourne voisikin olla täydellistä työväenluokkaista tykinruokaa brittiläiselle armeijalle, joka toistaa luokkayhteiskunnan jäykkiä rakenteita jopa juoksuhautojen kurassa. Valitettavasti poikanen on rohkea ja horjumattoman oikeudentuntoinen. Tästä syystä hän joutuu jatkuvaan hakaukseen päällystön kanssa ja saa kärsiä epäinhimillisiä kurinpitorangaistuksia.

Päähenkilön rinnalla ryynää tavallisia paikkansa täyttäviä miehiä. Toiset koittavat lintsata joka käänteessä ja kaikkia pelottaa. Poteroissa kyyristelee koko sotajuttujen henkilögalleria. Iäkkäämpi sotaratsu on isällisen reilu. Vakaumus voi vapauttaa aseista, mutta ei palveluksesta. Mustan pörssin kauppias rikastuu ja liero lääkäri työntää kaikki palvelukseen. Myös esimiehistä on moneksi. Toiset ymmärtävät mosurin tarpeita, mutta huonolla tuurilla johtoon osuu sotahullu nirppanokka.

Kirjassa on myös romanttinen juonne. Päähenkilö tapaa sairaanhoitaja Katen, jonka kanssa hän aikanaan avioituu ja saa pojan lähetettäväksi seuraavaan sotaan.

* *

Päähenkilön tarinasta poiketaan sivuhahmojen mukana toisille näyttämöille maalla, merellä ja ilmassa. Muukalaislegioonassa palvellut Blue kertoo mikä siellä Verdunissa oli niin kamalaa, että piti karkuriksi ruveta. Charleyn Jack-serkku sotii laivastossa ja nuorempi veli Wilf liittyy kuninkaallisiin ilmavoimiin.

Väsynyt veteraani pannaan sakkokierrokselle, kun sota marraskuussa 1918 vihdoin loppuu. Britannian hallitus lähettää joukkoja tukemaan valkoista armeijaa Venäjän sisällissodassa. Kaiken kokemansa jälkeen Charley palaa kotiin ja jää työttömäksi.

Monet kirjan tapahtumat voisi kuitata ensimmäisen maailmansodan huuruiselle ja hurmeiselle näyttämölle kirjoitettuna fantasiana. Kuitenkin lähes kaikki kohtaukset pohjaavat tukevasti taustatutkimukseen.

Sarjan käsikirjoittaja, muun muassa 2000 AD -lehdessä kannuksensa ansainnut Pat Mills oli haluton toistamaan tarinaa meidän pojista ja sankareista ja kansakunnan taianomaisesta yhdistymisestä ulkoista uhkaa vastaan. Mills otti asiakseen tarttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin, joita edes länsirintaman poikkeusolot eivät poistaneet. Sarja on vahvasti sodanvastainen ja kuvaa kauhuja tavalla, joka myöhemmissä painoksissa johti jopa ruutujen sensuroimiseen. Charleyn sodassa, kuten oikeassa, yksilö voi tehdä sankaritekoja, mutta lopulta on tuurista kiinni kuka, jos kukaan, selviytyy hengissä.

Lähetti kiiruhtaa mustavalkoisessa maastossa.

Sarjan piirtäjäksi valikoitui brittiläisen sarjakuvan veteraani Joe Colquhoun, jonka ansioluettelosta löytyy suuri määrä sota- ja urheiluaiheisia sarjakuvia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan sotakuvaaja oli jo oikea ammattinimike ja niinpä myös piirtäjä tukeutui työssään valtavaan aineistoon. Lähes jokainen piirroksen yksityiskohta löytyy historiallisista lähteistä. Hirtehisen lisän tuovat sivuille poimitut rintamaa varten tuotetut huumoripostikortit.

Charley Bournen tarina ilmestyi alunperin brittiläisessä Battle-lehdessä vuosina 1979–1985. Jaksot olivat 3–4 sivun mittaisia rykäisyjä.

Kohtausten pakkauskoko tuottaa kirjaan kauttaaltaan kiivaan rytmin. Ruudut kenottavat usein vinossa ja niiden reunat räjähtävät sakaroiksi. Kaikkialla roiskuu ja repeää. Linjoilla on paljon yöllistä toimintaa ja päivälläkin rapaisessa maisemassa on monesti enemmän mustaa kuin valkoista.

Etulinjan rähmästä huolimatta piirros on tarkkaa. Yksityiskohdat ovat kohdallaan ja kaikkien hahmojen kasvot tunnistaa silloinkin kun nämä painavat tulimyrskyn läpi silmät kauhusta pullollaan. Tarinan edetessä mukaan tulee myös värillisiä sivuja. Charleyn sota oli Battle-lehden suosituin sarjakuva ja sitä pidetään molempien tekijöidensä päätyönä.

Kuoleman kentät väreissä.

Suomenkielisen laitoksen ovat toteuttaneet Turun Sarjakuvakaupan yhteydessä toimiva Zum Teufel kustantamo ja Kvaak-kirja. Jälkimmäinen on sarjakuva-alan ammattilaisista ja harrastajista koostuva pääasiassa vapaaehtoisten joukko, joka on ottanut tehtäväkseen julkaista suomeksi julkaisemattomia merkittäviä sarjakuvakirjoja yhteistyössä eri kustantajien kanssa. Määräraha hankkeelle on haettu Mesenaatti.me-joukkorahoituspalvelun kautta. Zumpaajat, Kvaakuttajat ja ne 278 mesenaattia, joiden nimet on painettu kirjan loppuun, ansaitsevat kaikki roppakaupalla prenikoita rintapieleen.

Paketti on komea. Kovakantiset kirjat toimitetaan pahvikotelossa. Mukaan on liitetty käsikirjoittaja Millsin kommenttiraita ja suomalaista laitosta varten kirjoittama esipuhe sekä kääntäjien kommentit ja tunnettujen piirtäjien tulkintoja kirjan aihepiiristä. Posti ilmoitti paketin painoksi 5,7 kg.

Toista tuhatta sivua näin painavaa asiaa on varmasti yhdeltä istumalta liikaa useimmille jermuille. Vaikka tarina vetää, kannattaa myös lukijan vetää välillä henkeä. Kun maitohappo hajoaa lihaksiin ja juoksuhautajalka taas kantaa, voi rynnätä päätä pahkaa takaisin hirveään ja oudosti kiehtovaan painajaismaailmaan, jossa hevosetkin käyttävät kaasunaamaria. Konetekniikan ajan synnyttämät mekaaniset kuoriaiset jyräävät eläviä ihmisiä mutaan. Liekinheittimet sylkevät tulta. Viikatemiehellä pitää kiirettä ja täit viettävät ainaista vappua. Tulkoon syksy ja sade ja pimeä, kunhan ei korsusta katkea lukuvalo.

Kimmo Ylönen

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua