Kuva: Kimmo Ylönen. Piirros: Juanjo Guarnido
SARJAKUVA | Etsiväkissa Blacksad kynsii tiensä läpi salaisuuksien verhon Juan Diaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon seitsemännessä albumissa.
”Kun suurkaupungissa kuokkii, voi törmätä ruumiinmuotoisiin salaisuuksiin.”
ARVOSTELU
Blacksad 7: Kun kaikki sortuu – toinen osa
- Käsikirjoitus: Juan Diaz Canales.
- Piirros ja värit: Juanjo Guarnido
- Suomentanut: Kirsi Kinnunen
- Story House Egmont, 2024.
- 56 sivua.
John Blacksad syntyi köyhään perheeseen kadun varjoisalle puolelle. Armeija opetti kuritta kasvaneen poikasen taistelemaan paljain käsin ja ampumaan tarkasti. Toisen maailmansodan taistelukentiltä kotiutunut veteraani asettui New Yorkiin.
Taalansa hän ansaitsee yksityisetsivän toimessa. Blacksad on iso tummaturkkinen kollikissa.
Vasta julkaistu seitsemäs Blacksad-kirja Kun kaikki sortuu (Story House Egmont, 2024) on kahteen osaan jaetun tarinan päätösjakso. Edellinen kirja päättyi kuilun reunalle.
Etsiväkissan ystävä lehtilumikko Weekly on pidätetty henkirikoksesta syytettynä. Murhaajalokki Shelby vaappuu vapaana ja rikollisen rakentajahaukka Solomonin liiketoimet kukoistavat. Tarina jatkuu kaivuutöillä, ja kun suurkaupungissa kuokkii, voi törmätä ruumiinmuotoisiin salaisuuksiin.

Silmienne edessä, piirros muuttuu maalaukseksi.
Espanjalainen tekijäkaksikko, käsikirjoittaja Juan Diaz Canales ja piirtäjä Juanjo Guarnido, aloitti sarjan työstämisen vuosituhannen vaihteessa. He pukivat kissalle popliinitakin ja kansoittivat suurkaupungin kaikenlajisilla eläimillä.
Sarjakuvan ja animaation parissa jo vuosia työskennelleet ammattilaiset olivat yksituumaisesti päättäneet katsoa, miten pitkälle jo monien hiihtämällä ladulla pääsee. Salapoliisitarinoita on keitetty kovaksi jo 1920-luvulta ja sarjakuvissa eläimet on puettu ihmisen tamineisiin monen monituista kertaa.
Ranskalainen Dargaud julkaisi ensimmäisen Blacksad-kirjan vuonna 2000. Canales ja Guarnido onnistuivat luomaan hyvin myyvän ja palkintopöytiä tyhjentävän sarjakuvaeepoksen.

Ruumiinmuotoja ruumishuoneella.
Suomessa sarjan ensimmäinen osa, Blacksad: Kissa varjoisilta kujilta, ilmestyi vuonna 2006. Arktinen Banaani julkaisi myös seuraavat kirjat Valkoinen valtakunta, Punainen sielu ja Hiljainen helvetti. Vuonna 2013 ilmestyneen viidennen kirjan Amarillo julkaisi sarjan nykyinen kustantaja Egmont. Kaikilla kirjoilla on yhtenäinen ulkoasu. Sivut ovat suurikokoiset ja kannet kovat. Kaikki osat on suomentanut Kirsi Kinnunen.
Juanjo Guarnido on alusta asti tehnyt jokaisen kuvan vaivoja säästämättä. Sarjan edetessä viiva on vielä entisestään terävöitynyt. Kuvat ovat yksityiskohtia täynnä, mutta huolella sommitellut sivut ja aukeamat antavat piirrokselle tilaa hengittää. Väritetyt kuvat rajautuvat selkeiksi ruuduiksi, vaikka varsinaista reunaviivaa ei olekaan. Ilmeikkäät otukset esittävät ihmisen osaa tarkasti ajankuvatulla näyttämöllä. Hahmojen liike rullaa kuin animaatiossa. Toimintajaksot pysäytetään haukkaamaan happea kuin näppäiltäisiin akustisella säröjyräkertsin jälkeen.

Räntää vihmoo.
Hienoa piirrosta sävyttää upea väritys, joka ansaitsee paikan sarjakuvan mainehallissa. Valon käsittely on poikkeuksellisen elävää. Tässäkin kirjassa tekijäkaksikon apuna väritystyössä on ollut Hermeline Janicot-Tixier.
Upea piirros kuvittaa kunnianhimoista käsikirjoitusta. Jos ensimmäinen kirja vielä tyytyikin tavoittelemaan kovaksikeitetyn gangsteritarinan tunnelmia lajityypin tuttuihin tunnusmerkkeihin nojaten, ovat tarinat sarjan edetessä kasvaneet kaiken aikaa kerroksia. Seitsemännessä kirjassa käsikirjoitus nousee vihdoin lähes piirrosta vastaavaan mestariluokkaan. Tarina on tumma ja uskottava. Tyylilajille tyypillinen kertojaääni sanoittaa kiemuraisen juonen hienosti kasaan. Puhekuplissa veistellään terävästi.

Yksinäinen etsivä löytää rakkauden?
Kustantajan sivuilla Kun kaikki sortuu esiteltiin ensimmäisen osan ilmestyttyä koko sarjan loppuhuipennuksena. Sellaisena minä tämän luin ja sellaiseksi tämä hyvin kävisi. Tekijäkaksikon raaka ideatimantti on muutaman albumin mitassa hioutunut täyteen loistoon.
Päähenkilö on kasvanut hieman pastissinomaisesta luonnoksesta kokonaiseksi hahmoksi. Samoin tarinankerronta on kasvanut irti viittauksista, ja tuonut aikuisten ihmisten aiheet vakuuttavasti eläintarinaan.
Kimmo Ylönen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Patsaat puhuvat muinaisia kieliä – arviossa Emi Yagin Venus ja minä
KIRJAT | Emi Yagi kirjoittaa maagista realismia japanilaiseen tapaan. Suomi on mainittu, ja on lähetetty piiloterveiset Ylelle. Olisiko latinankieliset uutiset kannattanut säästää?
Elli Tompuri eli elämää ja teki teatteria intohimolla – arviossa Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta
KIRJAT | Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta näyttelijä Elli Tompurista on ansiokas, suorastaan täydellinen elämäkerta.
Täydellinen suomennos aistikkaasta renessanssiklassikosta ilmestyy jälleen – arviossa Giovanni Boccaccion Decamerone
KIRJAT | Suuri novellitaiteen luoja Giovanni Boccaccio kirjoitti Decameronen jo verrattain kypsällä iällä, jolloin hänen näkemyksensä rakkaudesta oli kiteytynyt.
Harry Salmenniemen Valohammas kertoo kiireettömästi arjesta, jonka tuoksut ja äänet pystyy aistimaan
KIRJAT | Harry Salmenniemi käyttää suomen kieltä omalaatuisella ja monipuolisella tavalla. Miksei kukaan ole koskaan aiemmin kirjoittanut näitä lauseita näillä sanoilla?