Koiramies-sarjan viides osa herättää viimein pääpahiksen tunteet

Kuvat: Tammi

Olipa kerran sankarillinen poliisi ja hänen poliisikoiransa, jotka joutuivat pommiräjähdykseen. Kirurgit tekivät kaikkensa, mutta pystyivät pelastamaan vain poliisimiehen ruumiin ja koiran pään. Nämä yhdistämällä syntyi uudenlainen poliisi, hyvävainuinen mutta käytökseltään koiramaisesti arvaamaton Koiramies.

Tai siis: Olipa kerran kaverukset Erno ja Huuko, jotka tekevät sarjakuvia, ja joiden kynästä syntyy Koiramies. Kaksi rauhatonta kaveria, joiden koulunkäynnistä ei meinaa tulla mitään, ja joiden tempaukset saavat äidin hermoromahduksen partaalle. Kaksikko ammentaa Koiramiehen tarinaan kirjallisuuden klassikoita Erämaan kutsusta Catch-22:seen.

Ei kun oikeasti siis: Olipa kerran rauhaton kaveri nimeltä Dav Pilkey, jonka koulunkäynnistä ei meinannut tulla mitään ja joka purki luovuuttaan ja energiaansa piirtämiseen ja omien tarinoiden kehittämiseen. Pilkey löi läpi lastenkirjasarja Kapteeni Kalsarilla ja valtaa myyntilistoja nyt myös sarjakuvallaan Koiramies, joita on julkaistu englanniksi jo kahdeksan. Tuore Koiramies kirppujen herra (Tammi, 2021) on niistä viides Jaana Kapari-Jattan suomentama.

Pilkey on kaikkien rauhattomien piirtelijöiden kruunaamaton kuningas ja esikuva, sillä vaikka hänen mielikuvituksensa herättää kunnioitusta, ei Koiramies ole piirrosasultaan kovinkaan monimutkainen tai vaikea, mikä antaa toivoa kelle tahansa riipustelijalle saada omia juttujaan läpi. Pilkey sijoittaa Koiramiehiin aina myös ohjeet siitä, miten kirjan hahmot piirretään. Hän myös leikittelee vanhalla lastenkirjojen idealla, jossa sivuja taittamalla ja pläräämällä luodaan liikkumattomasta kuvasta animaatio.

Kapteeni Kalsari -sarjasta tutut Erno ja Huuko edustavat oletettavasti tekijää itseään. Ernon ja Huukon alustuksissa käydään kootusti läpi mitä tarinassa on aiemmin tapahtunut, joten mikä tahansa Koiramies-albumi voi toimia ensimmäisenä lukukokemuksena. Tällä kertaa sukelletaan pääpahis Peten nuoruuteen, josta nousee aika löyhä viittaus kirjan teeman, Kärpästen herraan, ja sitä kautta myös tämänkertaisiin konniin, joita vastaan Pete joutuu taistelemaan vastentahtoisesti samalla puolella inhoamansa Koiramiehen ja tämän ystävien kanssa.

Tarinan ytimessä on Peten tasapainoilu pahiksen roolinsa kanssa, jonka kuorta murtaa hänen eräänlaisena omatuntonaan toimiva Pikku-Pete eli oikeasti viaton ja kaikille hyvää toivova Peten klooni. Näiden kahden isä-poika-suhdetta syvennetään jälleen kerran hienosti.

Koiramies joutuu taistelemaan jälleen jättiläisrobotteja ja tuhosäteitä vastaan. Ja taas asiat ovat mennä pieleen, kun koiramaiset vaistot heräävät väärässä kohtaa. Onneksi ikuista oravajahtia pystyy hyödyntämään myös halutun lopputuloksen aikaan saamiseen. Luvassa on tutusti supersankareita, koiramaista ystävyyttä ja vauhdikkaita juonenkäänteitä. Sekä maailman huonoimpia Kop Kop – Kuka siellä? -vitsejä.

Hersyvästi juokseva tarina, suoraviivainen piirrosjälki, samastuttavat hahmot ja Pilkeyn suhteellisen rajaton mielikuvituksen laukka tekevät tästäkin Koiramies-kirjasta koukuttavan nautinnollisen lukukokemuksen, joka uppoaa yhtä lailla aikuiseen kuin lapsekkaampaankin makuun. Tosikot älkööt vaivautuko!

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua