Kansanedustajan feministinen sarjakuva käsittelee ronskisti suomalaista politiikkaa – arviossa Jessi Jokelaisen Femokratia

Kuvat: Suuri Kurpitsa / jessijokelainen.fi

Oululaisella Jessi Jokelaisella on ollut tapahtumarikas vuosi. Vasemmistoliiton historiallisen hyvän eurovaalituloksen seurauksena Jokelainen nousi kesällä eduskuntaan varapaikalta. Syksyllä ilmestyi Jokelaisen esikoisteos Femokratia (Suuri Kurpitsa, 2024). Sarjakuvaromaani käsittelee suomalaisen politiikan nykypäivää kurkottaen myös kohti sen menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Reilusti yli satasivuinen kovakantinen teos on kohtalaisen tuhti annos. Teoksen sivuilla vaikuttaa silmämääräisesti olevan tekstiä kuvia enemmän. Mustavalkoisen sarjakuvan kuvituksessa korostuvat henkilöhahmot ja näiden pitämät puheenvuorot.

Femokratia kuvaa suomalaista politiikkaa ylipäänsä naisten ja varsinkin nuorten aikuisten näkökulmasta. Iän lisäksi pohditaan ulkonäköön liittyviä ongelmia. Painopiste on viime vuosissa, mutta teoksessa vilahtaa myös 2000-luvun alkupuolen poliitikkoja ja heihin liittyviä julkisuutta saaneita tapauksia. Seksismiin ja naisvihaan liittyviä epäkohtia osoitetaan läpi teoksen ja osansa saavat niin media kuin internetin anonyymit miesvänkääjät. Vaikka teoksessa käytetään runsaasti puhekieltä ja alatyylisiä ilmauksia, heitot ja väitteet pyritään kuitenkin perustelemaan. Argumentteja vahvistamaan vyörytetään lähteeksi tilastoja ja muita aineistoja.

Suomalaisella sarjakuvakentällä Jokelaisen sarjakuva asettuu jo vuosikymmenien mittaisen feministisen sarjakuvan jatkumoon. Femokratia kuitenkin keskittyy kuvaamaan valtakunnan politiikkaa ja mediaa, mikä erottaa sen monista muista feministisesti orientoituneista sarjakuvateoksista. Monet feministisarjakuvanpiirtäjät kuvaavat useammin ulkoparlamentaarisesti suuntautunutta ruohonjuuritason aktivismia ja suoraa toimintaa, joka on aiheena esimerkiksi Tiitu Takalon varhaisemmassa tuotannossa tai Jiipu Uusitalon sarjakuvissa. Femokratiaa lukiessa tulee nykysarjakuvan kentällä eniten mieleen Riina Tanskasen esikoisteos Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä (Into, 2021; lue Eli Harjun arvio), mutta hänen tyyliinsä verrattuna Jokelaisen kuvallinen ilmaisu on pelkistetympää.

* *

Jokelaisen sarjakuvaromaania hallitseva retorinen keino on paatos. Lukijan päähän suorastaan kaadetaan tietoa naisten edelleen kohtaamasta epätasa-arvosta, joka tehdään usein runsailla laatikoiksi piirretyillä teksteillä. Lukemisesta tekee hiukan uuvuttavaa, että Femokratiassa tykitetään koko 127 sivun verran. Julistuksellisuutta vastaan itselläni ei sinänsä ole mitään, mutta jonkinlaiset rauhallisemmat ja vähemmän tekstillä täyteen vuoratut kohdat olisivat voineet rytmittää teosta ja tehdä lukukokemuksesta sulavamman.

Olisin kaivannut teokseen hiukan selkeämpää juonta ja sen kuljetusta, vaikka sarjakuvalle onkin usein ominaista, että toisiinsa suoraan liittymättömät kohtaukset seuraavat nopeasti toinen toistaan. Femokratia on lupaava esikoisteos, joka saa odottamaan jännityksellä mihin suuntaan juuri sen valmistumisen jälkeen kansanedustajaksi nousseen Jokelaisen tuotanto alkaa kehittyä.

Juho Narsakka

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua