Joonas Sildre luo säveltäjä Arvo Pärtin tarinaa sarjakuvan keinoin – arviossa Kahden sävelen välissä

Kuva: Suuri Kurpitsa

Joonas Sildren (s. 1980) sarjakuvakirja säveltäjä Arvo Pärtistä valmistui jo vuonna 2018. Viime syksynä kirja saatiin Suomen markkinoille Kaisu Lahikaisen mainiona suomennoksena.

Viron kenties merkittävin säveltäjä Arvo Pärt syntyi itsenäiseen Viroon 1935. Vietettyään parikymmentä maanpakolaisuusvuotta Berliinissä Pärt elää jälleen Virossa Laulasmaan kylässä, jossa sijaitsee myös Arvo Pärt -keskus.

Kahden sävelen välissä – Arvo Pärtin tie uuteen sävelkieleen (Suuri Kurpitsa, 2024) on kronologinen kuvaus Pärtin elämän vaiheista ja säveltäjyydestä tämän lapsuudesta 1980-luvun alkuun, jolloin Pärt perheineen karkotettiin Neuvosto-Virosta.

Sildre jakaa kirjan neljään lukuun: Prologissa seurataan lapsuutta ja opiskelujen alkua, Credossa opiskeluaikaa, tutustumista dodekafoniseen musiikkiin, työskentelyä Viron radion äänimiehenä ja pääasiassa elokuva- ja animaatiosäveltäjänä. Merkittävä läpimurto Perpetuum mobile (1963) ilmaistaan Sildren kuvituksessa hienosti sivu sivulta orgaanisesti kasvavana; lopulta kädet puristavat hämmentyneinä käsinojia ja tukat hulmuavat uuden edessä.

Silentium-luvussa sävellystilausten rahahanat ovat sulkeutuneet Credo-teoksen (1968) jälkeen. Teosta vaaditaan kiellettäväksi. Pärt oli siirtynyt vallanpitäjien näkökulmasta epäilyttävään suuntaan ja alkanut tutkia musiikin ikuisia kysymyksiä. Hän tutustuu nk. vanhaan musiikkiin ja gregoriaaniseen lauluun. Silentium on muutosprosessi, jolloin Pärt etsii maailmaansa vastauksia ja totuutta. Hän ymmärtää, että on rakastettava jokaista säveltä ja että ihminen on vain sävelten välittäjä. Että olennaisinta ei ole säveltäminen, vaan oman itsen muutos. Ja koko viisaus on pelkistämisessä. Hän tapaa myös toisen vaimonsa Eleonoran ja löytää Pyhtitsan naisluostarista ortodoksisuuden.

Viimeisessä luvussa, Tabula rasassa, Pärt on muuttunut mies. Hän säveltää yksiäänisiä melodioita kaikkiin psalmiteksteihin ja ymmärtää sävelen ja sanojen erottamattomuuden. Vanhan musiikin yhtyeestä Hortus Musicuksesta tulee kumppani ja Mustosen pariskunnasta ystävät. Puhtaan lehden tarve käy yhä voimakkaammaksi. Välillä koristellaan ruukkuja. Tintinnabuli-tekniikka vakiintuu säveltäjän tunnusmerkiksi, syntyvät teokset Alinalle (1976), Fratres (1977) ja Tabula rasa (1977).

Arvo Pärtiä kehotetaan eroamaan vapaaehtoisesti säveltäjäliitosta. Asiamies keskuskomiteasta suosittelee perheen emigroitumista Israeliin, ainoaan paikkaan, johon Neuvostoliitosta on laillinen mahdollisuus lähteä, ja jossa Eleonoran vanhemmat asuvat. Pyhtitsasta tuttu ”Jumalan hullu” Miša on jo kehottanut perhettä lähtemään länteen, pian.

Tammikuun lopussa 1980 Pärtit saapuvat Wienin rautatieasemalle. Kun he muiden siirtolaisten kanssa odottavat kuljetusta siirtolaisleirille, kustannusyhtiö Universal Edition edustaja tarjoaa kustannussopimusta, johon Arvo Pärt tarttuu. Universal Edition on yhä hänen kustantajansa.

Sarjakuvan keinoin tarjolle tuotu säveltäjäelämäkerta meinasi lajityyppinsä vuoksi jäädä kokonaan huomiotta. Oma suhtautuminenkin vaati kypsymistä ja muutosta. Miksipä ei näinkin voisi sukeltaa kohteeseensa, ja ehkä juuri näin! Kahden sävelen väliin tekee mieli palata pian uudelleen.

Marja Mustakallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua