Erik Svetoftin altaassa ei ole matalaa päätyä olekaan – arviossa sarjakuvaromaani Spa

Kuva: Kimmo Ylönen. Piirros: Erik Svetoft.

Kerrostalojen välisellä joutomaalla kuokkii kummia vieraita. Asunnossa on outo haju. Haljua porukkaa lojuu nurkissa. ”Asummeko me täällä”, kysyy mies. Nainen ei ole ihan varma. Olisiko aika ottaa irti? Mies ehdottaa, että varattaisiin ihana rentouttava viikonloppu vain heille kahdelle.

Pariskunnan mukana lukija viedään Kylpylään. Matkakohde on palkittu wellness-paratiisi, missä hyvinvointi on yksi kokonaisuus. Tarjolla on kattava valikoima virikkeitä ja elämyksiä. Yleisestikin ylellisessä ympäristössä palvelut räätälöidään vierailijoiden tarpeen ja varallisuuden mukaan.

Kylpylän aulassa lukija irtoaa omilleen. Sivuja kääntävä sivullinen pääsee kurkkimaan kaikkien nurkkien taakse. Sarjakuvataiteilijan myöntämä kulkulupa avaa ovet kylpylaitoksen koneistoa pyörittävien pyykkäreiden, siivoajien, kokkien ja tarjoilijoiden asiakkailta kätkettyyn maailmaan. Henkilökunnan tiloissa voimme osallistua olan yli tirkistellen tiimityöskentelyharjoitukseen tai organisoituun työpaikkakiusaamiseen.

Hoitohuoneessa seuraamme lähes kosketusetäisyydeltä sarjakuvahistorian letkeintä hierojakäyntiä. Vastaanottovirkailijan tiskillä todistamme, kuinka roistoksi ryhtyneet poliisit tai poliisiksi pukeutuneet roistot perivät kylpyläyritykseltä suojelurahaa. Myöhemmin meistä tulee myös murhan silminnäkijöitä.

Asiakkaita tavataan taviksista platinapaketin ostaneeseen vip-vieraaseen. Erik Svetoft luo hahmoista yksilöitä ja tekee samalla tiettäväksi, että paljon jää piiloon pinnan alle. Meidät matkaan saattanut kaksikkokin tulee käytävillä vastaan vielä monta kertaa. Pääsemme livahtamaan myös heidän huoneeseensa. Kun pariskunta rakastelee, tehdään taas sarjakuvahistoriaa. Miten se seksi voikin olla niin syvältä kourivan vaikeaa.

Asiakkailla on kylpylässä ihanaa, koska kylpylässä kuuluu olla ihanaa. Ainakin se on ihanaa, kun muut katsovat somekuvasta kuinka ihanaa kylpylässä onkaan, vaikka itse ei ehdi tai pysty tavoittamaan oikein mitään tunnetta. Käytävillä kulkee ihmisen kuoria ilman elävää yhteyttä.

Keidas arjen keskellä kylvettää kävijät aina vaan oudommiksi käyvissä liemissä. Sehän tiedetään, että komentoketjussa paska valuu alaspäin, mutta entä kun saasta alkaa vuotaa seinistä.

”Onpa ihanaa”, koska kuuluu olla.

* *

Spa (Jalava, 2026) ei selittämällä selkene. Kirjassa on juoni. Se on kertomus. Siinä on henkilöhahmoja ja tapahtumapaikka. Sillä on hieno rakenne. Silti se tuntuu olevan täysin pitelemätön, kuin itsestään kokoon kertynyt ja vapaana hulmuava. Ruotsalainen kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä Erik Svetoft on päästänyt irti voimia, jotka mylläävät lukijan mielen ja tuntuvat kehossa.

Spa nappaa lukijasta niskalenkin heti ensimmäisellä sivulla ja pitää välillä kuristavassakin otteessaan viimeiseen ruutuun. Svetoft tietää miten välinettä käytetään. Kun tyyli- ja tekniikkavalinnat on tehty, juttu saa rullata ilman jarruja. Piirros on täynnä kertovaa voimaa. Hahmot ovat ihmeen ihmisen näköisiä, vaan eivät juurikaan realistisia. Mustavalkoinen kirja värjäytyy mielikuvissa teurasveren punaiseksi, vaikka punaista ovat vain kannet ja puhekuplien teksti.

Hurmaava huoltoporukka hakee kosteusvaurion lähdettä.

* *

Lukija antautuu auliisti kylpylän toismaailmalliseen tahtiin. Välillä tarina hidastuu lähes täyteen stoppiin. Lukijaa tuijottavat tyhjät silmät. Sisäilma sakenee. Sitten keitos kiehuu yli laitojen. Silmille ryöppyää sivun täydeltä raatoja. Todellisuus vinoutuu sikamaiseksi ja vielä paljon pahemmaksi. Avarat salit kutistuvat ahtaiksi komeroiksi. Svetoft ei selitä ja lukija saa sijoittaa oman tunteensa vapaaseen tilaan.

Nykyhetki on kauhua täynnä ja muistot tekevät kipeää, mutta seinille kehystettyjen kuvien kautta päästään myös täysin toisenlaisiin tunnelmiin. Kenties käymme siihen vuosien pehmentämään lapsenmielen nurkkaan, jota aikuinen vaalii kalleimpana aarteenaan. Siellä hanki on pehmoinen, leikki yhteinen ja ilo ylimmillään.

Hirveä kirja on myös hirveän kaunis. Erik Svetoftin Spa on parasta taidetta. Kunpa kaikki lukutaitoiset osaisivat lukea myös sarjakuvaa!

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua