Kuvat: Kumiorava / Marjaana Malkamäki
SARJAKUVA | JP Ahosen terapiaprojektista kulttisuosikiksi kasvanut Belzebubs-sarjakuva tarttuu kakkosalbumilla herkullisesti metallistien perhearkeen.
”Koeta siinä nyt sitten maailmaa valloittaa ja alistaa, kun omassa perheessäkin riittää sarkaa.”
ARVOSTELU
JP Ahonen: Belzebubs vol. II – Kuolema kuittaa univelat
- Kumiorava, 2023.
- 144 sivua.
Ympäri maailmaa fanikantaa kerännyt ”Suomen Addams Family”, JP Ahosen Belzebubs-sarjakuva on saapunut kiertueensa toiseen etappiin. Jo ensimmäinen albumi käännettiin kolmelletoista kielelle. Lisäksi sarjakuvasta on kehkeytynyt niin virtuaalibändiä, levytystä, animoituja musiikkivideoita kuin virtuaalikonserttia. Parhaillaan Ahonen työstää Ylen ja Pyjama Filmsin kanssa Belzebubsista animaatiosarjaa.
Mihin asti sympaattiset synkistelijät voivatkaan vielä yltää? Onko maailmanvalloitus realistisempi sarjakuvana tai animaationa kuin Kleinbusilla enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi kiertävän bändin omassa tarinamaailmassa?
Kovakantinen, taskukokoinen ja mustavalkoinen Kuolema kuittaa univelat -albumi (Kumiorava, 2023) jatkaa samalla vahvalla tiellä, jota Ahonen on tallannut niin Villimmän Pohjolan kuin Perkeros-sarjakuviensa parissa. Strippimäinen mutta tarinallisesti etenevä sarjakuva huokuu kuvallista melodiakoukkua. Pelkistetty mutta ilmeikäs tyyli ammentaa mangan isosilmäisyydestä, jota kuolomeikit ja mustavalkoisuus entisestään korostavat.
Ahonen yhdistää mestarillisesti rock-maailman supersankariposeeraukset ja arkiset parranraapimiset sympaattiseen, omasta helvetillisemmästä näkövinkkelistään maailmaa katsovan heviperheen ruuhkavuosiin.
Belzebubs-yhtyeen nokkamiehen Sløthin perhe ja suku törmäilevät harmaamman suomalaisen yhteiskunnan kanssa herkullisesti kuin Addamsin perhe, vaikkei yhtä yliluonnollisia elementtejä olekaan mukana, paholaisen ja demonien satunnaisia manauksia lukuun ottamatta. Kyllähän sitä saattaa kotiin tulla soittoa, jos alat uhrata lampaita ja manata demoneja kouluesitelmässä. Eikä ehkä ihan jokaisen isoäidin leskeyden kaipuu ilmene öisinä reissuina hautausmaalle lapio olalla.
* *
Belzebubsin keskiössä on luonnollisesti Sløthin johtama black metal -yhtye ja sen toimintaan liittyvät kliseet, mutta vähintään yhtä tärkeä panos sarjakuvamaailman kokonaisuudelle on muu elämä ja perhe. Äiti Lucyferin turhauttava työ mainostoimisto Limbossa, Leviathan-pojan vaikeudet koulussa, tytär Lilithin salainen suhde bändin basistiin Samiin…
Koeta siinä nyt sitten maailmaa valloittaa ja alistaa, kun omassa perheessäkin riittää sarkaa. Onneksi silmäpussit eivät juuri näy paksujen kuolomeikkien alta.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.
Olisipa kesä ja kärpäsiä – arviossa Lyhenevä kesä 6: Tuhannen palan palapeli
SARJAKUVA | Käsikirjoittaja Pauli Kallion ja piirtäjä Reetta Niemensivun lyhenevän kesän lapsuuden seikkailut saavat lukijankin harmit haihtumaan.
Ville Rannan viininmakuinen nuoruus kulttuurilehden piirtäjänä – arviossa Viininjuojat
SARJAKUVAT | Omaelämäkerrallinen ja itseironinen albumi kuvaa kaunistelematta pienen kulttuurilehden toimituksen meininkiä ja sen jäsenten myöhempiä vuosia.
Sami Makkosen sarjakuvallinen kauhu liikkuu pimeissä varjoissa – arviossa Sielujen kutoja
SARJAKUVA | Kansainvälisiä sarjakuva-alan palkintoja voittaneen Sami Makkosen tummasyinen kuvasto luo oivallisen taustan okkulttiselle kauhulle.