Kuva: Baillie Walsh
LEVYT | Neljäkymmentä vuotta on aika pitkä levytystauko. Ja jotkut oman aikansa ilmiöt olisi hyvä jättää rauhaan, lepäämään nostalgiassa ja maineessa, jonka ne ansaitsevat.
”Kunnon riitelykin olisi parempi motivaattori kuin laiskanpulskea nostalgia.”
Neljäkymmentä vuotta on aika pitkä levytystauko. Ja jotkut oman aikansa ilmiöt olisi hyvä jättää rauhaan, lepäämään nostalgiassa ja maineessa, jonka ne ansaitsevat. ABBAn tapauksessa ajatus paluusta vuonna 2021 herätti enemmän huolta kuin toivoa. Kuinka ruotsalaisen hittikoneen 1970-lukuinen popdisko soljuu nykypäivän kuuloluihin muunakin kuin menneiden aikojen nostalgiana? Onko bändillä uusia ideoita ja riittävää terävyyttä sävelkynässä?
Ensimmäiset uudet maistiaiset I Still Have Faith In You ja Don’t Shut Me Down onnistuivat kuitenkin sekä pitämään kiinni tutun ABBA-soundin vahvuuksista että koukuttamaan uusina kappaleina. Kiinnostus oli herätetty.
Albumimitassa ABBAn yhdeksäs levy kuitenkin lässähtää. Vaikka mainitut kappaleet eivät olekaan Voyage-albumin (2021) ainoita valopilkkuja, kokonaisuus on turhan laimea. Levyn avaajaksi valittu I Still Have Faith In You kaartaa raukeasti korkeuksiin, pitää kiinni parhaiden ABBA-kappaleiden hymyilevästä heleydestä ja nostaa harmonisuudellaan peukut. Hallitusti jylhyyteen asti nouseva sävellys silittää lämpimästi. Sen kuulaus toimii kimaltavana vastapainona, ja laulussa kaikaava lempeä tuike on kuin halaus vanhalta ystävältä. Uskoa on sekä kappaleen teemassa että ABBAn kykyyn olla oma itsensä 40 vuotta myöhemminkin.
Mutta sitten jo hiukan lörpsähtää. When You Danced With Me alkaa mukavan reippaana stemmalla hypähtelevänä piiritanssina, muttei kuitenkaan nouse perustason yläpuolelle. Muoviset folk-pillit eivät innosta ja tarvittava viimeinen kipinä jää puuttumaan.
Turhanaikaisessa Little Things -joululaulussa soittorasian ja lapsikuoron kuorruttama päätös viimeistään nostaa ihan vääränlaiset karvat pystyyn – Disney-imelyyttä ilman abbamaisen isoa popkaavaa. Kappaleen alkuosan pelkistetystä tunnelmoinnista olisi voinut saada enemmänkin joulun tunnelmaa irti.
Haikeasta mollista kasarilätsähtävään rullaukseen kasvava Don’t Shut Me Down on levyn vaivattomimpia koukuttajia. Pohjalla oleva sävellys on tarpeeksi vahva, jotteivät mausteet nouse päärooliin. Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin biisikynä kohtaa Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin toisiaan tukevan laulun parhaimmillaan hienosti. Vaikka yhtyeen matka katkesi vuoden 1981 The Visitorsin erotunnelmiin, ei paluulevyllä olla katkeria vaan tunnelmoidaan kypsästi ja jopa vaivattomasti.
Just A Notion on myös iloinen rullaus, mutta se onkin äänitetty jo vuonna 1978. Tuolloin julkaisematta jäänyt kappale antaa kuitenkin kuvaa siitä, mitä vuodet ovat tehneet ABBAn biisikaavalle, lauluäänille ja niin edelleen.
Hillitty pianohaikeilu I Can Be That Woman onnistuu lämmittämään, mutta kaipaisi sovitukseen jotain muuta kuin laiskaa lyömäläpsyttelyä. Jouset soivat taustalla, taustalaululla tuodaan täytettä ja odotetut kasvatukset tulevat kuin oppikirjasta.
Keep An Eye On Dan on kohtalokkaammalla sykkeellään huomattavasti mielenkiintoisempi ja saa muistamaan kuinka hienoja kappaleita ABBA teki aikoinaan teki myös tummempiin diskoneonvaloihin. Toki muovisuus aiheuttaa tässäkin pientä puistatusta.
Itämaiden suuntaan rauhoittuva Bumblebee ihailee pihan pörriäisiä raukeana valssinpyörteenä, mutta on kimaltavasta toteutuksestaan huolimatta aika ohilipuva. No Doubt About It -kappaleessa muoviset sävyt toimivat energisen hilpeissä maisemissa paremmin.
Vastaavanlaista riehakkuutta olisi albumille suonut enemmänkin. Päätösraita Ode To Freedomin kuorolaulettu haahuilu jää vailla terävyyttä tai kuningasideaa.
Voyage-albumilla on muutama hyvä kappale, muutama jotka eivät potentiaalistaan huolimatta oikein iske sekä jokunen päänpudistuksia herättävä riipaisu. Soundipalikkaa ja viimeistelyä on mietitty ja viilattu, ja ABBA-soundin vahvuudet ovat kuultavissa. Biisikynä ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi terävä, ja energia on vähissä. Kunnon riitelykin olisi parempi motivaattori kuin laiskanpulskea nostalgia.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.