Kuva: Wolfgang Tillmans
LEVYT | Englantilainen runoilija ja rap-artisti Kae Tempest vetää suorat mutkiksi neljännellä levyllään. Syvällinen, elegantti ja runouteen kallellaan oleva rap-levy palkitsee kuuntelijan.
”Levyn rakenne on hyvä, kappaleet soljuvat sujuvasti toisiinsa ja pitävät kuuntelijan otteessaan.”
Kae Tempest on englantilainen runoilija, kirjailija, spoken word -artisti ja rap-artisti. Reilun kymmenen vuoden mittaiselle uralle mahtuu runokirjoja, romaani, spoken word -esityksiä, näytelmiä, yksi albumi Sound of Rum -bändin kanssa ja neljä sooloalbumia. Tämä uusin sooloalbumi, The Line Is A Curve (Republic, 2022), oli yksi harvoista innokkaasti odottamistani uutuuslevyistä, siinä määrin vahvat näytöt Tempest on tähän asti antanut.
Sooloalbumeista ensimmäinen, Everybody Down (Big Dada, 2014), on konseptialbumi. Se kertoo yhtenäisen kokaiininhuuruisen rikostarinan, joka pyörii päähenkilö Beckyn ympärillä. Levylle mahtuu monta erinomaista biisiä, erityisesti aivan huikea The Beigeness. Jos et ole koskaan mitään Kae Tempestiltä kuullut, käy kuuntelemassa se.
Kakkoslevy Let Them Eat Chaos (Fiction, 2016) on sekin konseptialbumi. Se kertoo seitsemästä ihmisestä, jotka kaikki ovat eri syistä hereillä saman kadun varrella aamuneljältä. Levyn kohokohtiin kuuluu ehdottomasti gentrifikaatiosta ja Lontoon asuntojen kallistumisesta kertova Perfect Coffee. Kappale yhdistelee spoken word -tarinankerrontaa ja kipakoita rap-osuuksia huikealla tavalla.
Rick Rubinin tuottama kolmoslevy The Book of Traps and Lessons (Republic Records, 2019) on soundiltaan elegantin vähäeleinen ja vahvasti runouteen ja spoken wordiin kallellaan. Sen kohokohdaksi nostaisin herkän Firesmoke-rakkauslaulun.
* *
Tuorein levy The Line Is A Curve (Republic Records, 2022) asettuu tyylikkäästi osaksi jatkumoa. Tyylin tunnistaa välittömästi, mitään radikaalia irtiottoa entisestä Kae Tempest ei ole lähtenyt tekemään. Julkaisua ennakoineet sinkut antoivat odottaa hyvää levyä ja siinäkin kohtaa odotukset toteutuvat. Sinkut myös osoittelivat erilaisiin suuntiin: ensimmäinen, More Pressure, oli reippaampi rap-veto, kakkossinkku Salt Coast tyylikkään vähäeleisen taustan päälle rakenneltua runoutta.
Levy alkaa tehokkaasti, alussa on monta hyvää vetoa putkeen. Välistä löytyy rauhallisempana suvantokohtana runonlausuntana alkava Smoking ja lopussa odottaa tunnelmallinen rakkauslaulu Grace. Siihen on hyvä lopettaa.
Draaman kaari on toimiva ja luonteva, ja levy kantaa mainiosti koko 45 minuutin kestonsa. Fiittaajat Grian Chatten, Lianne La Havas, Confucius MC, Assia Ghandir ja Kevin Abstract hoitavat hommansa hyvin ja tuovat vierailuillaan mukavasti lisäväriä ja vaihtelua.
Neljättä kertaa Tempestin kanssa työskentelevä tuottaja Dan Carey on tehnyt jälleen kerran erinomaista työtä biittien kanssa. Smoking, esimerkiksi, on lähtökohtaisesti vain Tempestin Careylle lähettämä ääniviesti, joka on saanut taustakseen yksinkertaisen biitin ja loppuun Confucius MC:n räppäämään. Epäsuhtaisesta ihmissuhteesta kertova Don’t You Ever on saanut taustalleen hermostunutta nytkettä, joka tuo kappaleeseen välittömästi levottoman tunnelman.
* *
NME:n haastattelussa Tempest kertoo, että hänelle The Line Is A Curve kertoo resilienssin lisäämisestä ja hyväksymisen ja suvaitsevaisuuden kynnyksen nostamisesta (”Build up resilience, build up views / But you can’t build for long on a partial truth”). Siinä missä aikaisemmat albumit ovat osin syntyneet eristyksestä ja epätoivosta, tämä uusin levy nousee tilanteesta, jossa Tempest on tehnyt muutoksia elämässään, päästänyt ongelmistaan irti ja lopputuloksena on – toivon mukaan – vähemmän yksinäiseltä kuulostava levy. Albumi onkin ensimmäinen, jonka Tempest on julkaissut sen jälkeen, kun vuonna 2020 muutti nimensä Katesta Kaeksi ja alkoi identifioitua julkisesti muunsukupuoliseksi.
The Line Is A Curve on kypsä, tyylikäs, kiehtova levy. Tempestin teksteissä on paljon pureskeltavaa ja niiden taustalle on rakenneltu mielenkiintoisia äänimaailmoja. Tempestin flow on yhtä liukas kuin ennenkin. Levyn rakenne toimii, kappaleet soljuvat sujuvasti toisiinsa ja pitävät kuuntelijan otteessaan. Hitit toimivat yksinäänkin, mutta levy on todella toimiva putkeen kuunneltuna.
Tempestkin toteaa viimeisen kappaleen viimeisessä säkeistössä, miten elämässä on sittenkin paljon kaunista:
”It was Grace
Stunned by the last light of the sun
Swimming in a green sea as deep as a drumThere are things I must record, must praise
There are things I have to say about the fullness and the blaze
Of this beautiful life, of this beautiful life”
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
