Kuvat: Carlota Guerrero
LEVYT | Etelälontoolainen Joy Crookes yhdistelee musiikissaan soulia ja R&B:tä, modernia ja retroa, yhteiskunnallista sanomaa ja henkilökohtaisuuksia. Kaiken sitoo yhteen upea ääni.
”Crookes on tullut hyvän matkaa koulussa pidetystä jazz- ja bluesworkshopista.”
Joy Crookes (s. 1998) on brittiläinen laulaja ja lauluntekijä. Hän on kotoisin Etelä-Lontoosta ja bangladeshilaisen äidin ja irlantilaisen isän tytär. Hän aloitti musiikintekemisen 13-vuotiaana julkaisemalla Laura Marlingin kappaleiden ja reggaebiisien covereita Youtubeen. Crookesin 14-vuotiaana tekemä coverversio Ray Charlesin Hit the Road Jackista sai nopeasti 600 000 katselukertaa, joiden joukossa oli Crookesin nykyinen manageri.
Skin (Insanity, 2021) on Crookesin esikoisalbumi. Se on täynnä modernisti retroa R&B:tä ja soulia, tarttuvia ja koskettavia biisejä ja vahvasti ajassa kiinni olevia tekstejä. Ennen kaikkea se kuulostaa todella hyvältä, koska Joy Crookes on tavattoman taitava ja kaunisääninen laulaja. Amy Winehouse -vertauksilta ei voine välttyä.
Feet Don’t Fail Me Now on levyn paras biisi ja sen video oli syystäkin ehdolla UK Music Video Awardsissa, jossa se voitti parhaan hiusten ja meikin ja parhaan puvustuksen palkinnot. Aiheeltaan kappale on herkullisen mutkikas: sen kertojaääni on joku, joka mieluummin mukautuu ja esittää aktivismia sen sijaan, että kertoisi oikeasti mitä ajattelee. Crookes haluaa rohkaista kuulijoita avaamaan suunsa, osallistumaan dialogiin ja tekemään virheitä matkalla edistystä kohti. Kappale on niin tarttuva, että kyllä tällä jotakin ainakin herättelee.
Laulujen aihepiirit ovat muutenkin monipuolisia, kiinnostavia ja myös vakavia. Unlearn You käsittelee seksuaalisen väkivallan aiheuttamaa traumaa ja Skin on kirjoitettu ystävälle, joka on pitänyt kiskoa kuilun reunalta takaisin elämään. Toisaalta When You Were Mine on kirjoitettu ex-kumppanille, joka osoittautuikin suhteen päättymisen jälkeen homoksi. Kingdom käsittelee tuntemuksia Toryjen vuoden 2019 vaalivoiton jälkeen. 19th Floor pyörittelee Crookesin kotikulmia Lontoossa, pakolaisuutta ja gentrifikaatiota.
Crookes on tullut hyvän matkaa koulussa pidetystä jazz- ja bluesworkshopista. Osa musikaalisesta tausta on isältä peräisin: tämä koulutti tytärtään automatkoilla soittamalla monenlaista musiikkia Nick Cavesta King Tubbyyn ja pakistanilaiseen musiikkiin.
Kaikkiaan Skin on todella herkullinen levy ja Joy Crookes laulaja, jonka tuotantoa tulen varmasti seuraamaan jatkossakin. Musiikki edustaa genreä, jota en muuten ole liiemmin seurannut, mutta tällaista taituruutta ja sanomaa tekee kyllä mieli kuunnella kaikenlaisten genrerajojen ylikin.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pelastuslautta keskellä tummia vesiä – arviossa Aavakaiku-duon Uumen
LEVYT | Uumen on Aavakaiku-duon improvisoinnin pohjalta syntynyt kolmen kappaleen kokonaisuus.
Raukean särön mestarit ovat täällä taas – arviossa Dinosaur Jr.:n There Near
LEVYT | Säröusvan keskeltä loistava lämmin ja turvallinen valo leimaa Dinosaur Jr.:n uutta albumia.
The Strokesin ja tuottaja Rick Rubinin ratkaisut hämmentävät epätasaisella Reality Awaits -albumilla
Tämä ”Ote” näkyy nostotekstinä sekä somejaoiaLEVYT | The Strokesin uudet kappaleet täyttävät parhaimmillaan indiediskojen tanssilattioita mutta saavat pahimmilla hetkillään miettimään, ovatko ne jotain sisäpiiri-ironiaa.
ssa että artikkeleiden koostenäkymässä. Jakokuvaksi menee oletuksena artikkelikuva.
Suomen parasta portugalinkielistä thrashcorea – arviossa Força Macabran 1997
LEVYT | Força Macabra on paukuttanut brasilialaisesta punkista inspiroitunutta musiikkiaan noin 35 vuotta. Sen varhainen EP on nyt saatavilla bonuskappaleilla täydennettynä 12 tuuman vinyylillä.