Kuvat: Carlota Guerrero
LEVYT | Etelälontoolainen Joy Crookes yhdistelee musiikissaan soulia ja R&B:tä, modernia ja retroa, yhteiskunnallista sanomaa ja henkilökohtaisuuksia. Kaiken sitoo yhteen upea ääni.
”Crookes on tullut hyvän matkaa koulussa pidetystä jazz- ja bluesworkshopista.”
Joy Crookes (s. 1998) on brittiläinen laulaja ja lauluntekijä. Hän on kotoisin Etelä-Lontoosta ja bangladeshilaisen äidin ja irlantilaisen isän tytär. Hän aloitti musiikintekemisen 13-vuotiaana julkaisemalla Laura Marlingin kappaleiden ja reggaebiisien covereita Youtubeen. Crookesin 14-vuotiaana tekemä coverversio Ray Charlesin Hit the Road Jackista sai nopeasti 600 000 katselukertaa, joiden joukossa oli Crookesin nykyinen manageri.
Skin (Insanity, 2021) on Crookesin esikoisalbumi. Se on täynnä modernisti retroa R&B:tä ja soulia, tarttuvia ja koskettavia biisejä ja vahvasti ajassa kiinni olevia tekstejä. Ennen kaikkea se kuulostaa todella hyvältä, koska Joy Crookes on tavattoman taitava ja kaunisääninen laulaja. Amy Winehouse -vertauksilta ei voine välttyä.
Feet Don’t Fail Me Now on levyn paras biisi ja sen video oli syystäkin ehdolla UK Music Video Awardsissa, jossa se voitti parhaan hiusten ja meikin ja parhaan puvustuksen palkinnot. Aiheeltaan kappale on herkullisen mutkikas: sen kertojaääni on joku, joka mieluummin mukautuu ja esittää aktivismia sen sijaan, että kertoisi oikeasti mitä ajattelee. Crookes haluaa rohkaista kuulijoita avaamaan suunsa, osallistumaan dialogiin ja tekemään virheitä matkalla edistystä kohti. Kappale on niin tarttuva, että kyllä tällä jotakin ainakin herättelee.
Laulujen aihepiirit ovat muutenkin monipuolisia, kiinnostavia ja myös vakavia. Unlearn You käsittelee seksuaalisen väkivallan aiheuttamaa traumaa ja Skin on kirjoitettu ystävälle, joka on pitänyt kiskoa kuilun reunalta takaisin elämään. Toisaalta When You Were Mine on kirjoitettu ex-kumppanille, joka osoittautuikin suhteen päättymisen jälkeen homoksi. Kingdom käsittelee tuntemuksia Toryjen vuoden 2019 vaalivoiton jälkeen. 19th Floor pyörittelee Crookesin kotikulmia Lontoossa, pakolaisuutta ja gentrifikaatiota.
Crookes on tullut hyvän matkaa koulussa pidetystä jazz- ja bluesworkshopista. Osa musikaalisesta tausta on isältä peräisin: tämä koulutti tytärtään automatkoilla soittamalla monenlaista musiikkia Nick Cavesta King Tubbyyn ja pakistanilaiseen musiikkiin.
Kaikkiaan Skin on todella herkullinen levy ja Joy Crookes laulaja, jonka tuotantoa tulen varmasti seuraamaan jatkossakin. Musiikki edustaa genreä, jota en muuten ole liiemmin seurannut, mutta tällaista taituruutta ja sanomaa tekee kyllä mieli kuunnella kaikenlaisten genrerajojen ylikin.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Levykatsaus: Mikko Sidoroff, Hannu Virtanen, Topi Korhonen Kerho
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on pyörinyt ruotsinkielistä ortodoksimusiikkia ja omaleimaisia lauluntekijöitä.
Us-yhtyeen kakkoslevy vakuuttaa brittiläisellä rosollaan – arviossa Everybody’s Giving Up The Cabaret
LEVYT | Helsinkiläisyhtyeen kakkoslevyllä kitara saa vinkua, laulussa saa olla munaa ja yhteissoittoa leimaa hallittu vaaran tunne.
Levykatsaus: Hanna Hysch!, Anton V. Kivi, Suurimot, Olva
LEVYT | ”Tää on mittumaari”! Jani Tuovinen kuunteli juhannustunnelmissa neljä kesäistä indie-sinkkua Pirkanmaalta.
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa Paul McCartneyn The Boys of Dungeon Lane
LEVYT | Paul McCartney palaa kuuden vuoden jälkeen tuottaja Andrew Wattin ohjastamana ja julkaisee yhden vahvimmista albumeistaan.