Kuvat: Carlota Guerrero
LEVYT | Etelälontoolainen Joy Crookes yhdistelee musiikissaan soulia ja R&B:tä, modernia ja retroa, yhteiskunnallista sanomaa ja henkilökohtaisuuksia. Kaiken sitoo yhteen upea ääni.
”Crookes on tullut hyvän matkaa koulussa pidetystä jazz- ja bluesworkshopista.”
Joy Crookes (s. 1998) on brittiläinen laulaja ja lauluntekijä. Hän on kotoisin Etelä-Lontoosta ja bangladeshilaisen äidin ja irlantilaisen isän tytär. Hän aloitti musiikintekemisen 13-vuotiaana julkaisemalla Laura Marlingin kappaleiden ja reggaebiisien covereita Youtubeen. Crookesin 14-vuotiaana tekemä coverversio Ray Charlesin Hit the Road Jackista sai nopeasti 600 000 katselukertaa, joiden joukossa oli Crookesin nykyinen manageri.
Skin (Insanity, 2021) on Crookesin esikoisalbumi. Se on täynnä modernisti retroa R&B:tä ja soulia, tarttuvia ja koskettavia biisejä ja vahvasti ajassa kiinni olevia tekstejä. Ennen kaikkea se kuulostaa todella hyvältä, koska Joy Crookes on tavattoman taitava ja kaunisääninen laulaja. Amy Winehouse -vertauksilta ei voine välttyä.
Feet Don’t Fail Me Now on levyn paras biisi ja sen video oli syystäkin ehdolla UK Music Video Awardsissa, jossa se voitti parhaan hiusten ja meikin ja parhaan puvustuksen palkinnot. Aiheeltaan kappale on herkullisen mutkikas: sen kertojaääni on joku, joka mieluummin mukautuu ja esittää aktivismia sen sijaan, että kertoisi oikeasti mitä ajattelee. Crookes haluaa rohkaista kuulijoita avaamaan suunsa, osallistumaan dialogiin ja tekemään virheitä matkalla edistystä kohti. Kappale on niin tarttuva, että kyllä tällä jotakin ainakin herättelee.
Laulujen aihepiirit ovat muutenkin monipuolisia, kiinnostavia ja myös vakavia. Unlearn You käsittelee seksuaalisen väkivallan aiheuttamaa traumaa ja Skin on kirjoitettu ystävälle, joka on pitänyt kiskoa kuilun reunalta takaisin elämään. Toisaalta When You Were Mine on kirjoitettu ex-kumppanille, joka osoittautuikin suhteen päättymisen jälkeen homoksi. Kingdom käsittelee tuntemuksia Toryjen vuoden 2019 vaalivoiton jälkeen. 19th Floor pyörittelee Crookesin kotikulmia Lontoossa, pakolaisuutta ja gentrifikaatiota.
Crookes on tullut hyvän matkaa koulussa pidetystä jazz- ja bluesworkshopista. Osa musikaalisesta tausta on isältä peräisin: tämä koulutti tytärtään automatkoilla soittamalla monenlaista musiikkia Nick Cavesta King Tubbyyn ja pakistanilaiseen musiikkiin.
Kaikkiaan Skin on todella herkullinen levy ja Joy Crookes laulaja, jonka tuotantoa tulen varmasti seuraamaan jatkossakin. Musiikki edustaa genreä, jota en muuten ole liiemmin seurannut, mutta tällaista taituruutta ja sanomaa tekee kyllä mieli kuunnella kaikenlaisten genrerajojen ylikin.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
