LEVYT | Tanskalainen MØ tekee kolmannella levyllään monipuolista elektronista popmusiikkia, joka tanssittaa, herättää tunteita ja toimii artistille kanavana pois paniikkikohtauksista ja kiertue-elämän käristämistä hermoista.
”Enimmäkseen tyylilaji on modernia elektronista poppia, mutta mukana on myös hidasta balladia, stadioninkokoista anthemia, jopa rokimpaa tavaraa – kitarasooloakin vingutetaan!”
Tanskalainen MØ eli Karen Marie Ørsted (s. 1988) löi läpi vuonna 2014, jolloin ilmestyi hänen debyyttilevynsä No Mythologies to Follow. Vuoden Danish Music Awards -gaalassa MØ kuittasi palkinnot vuoden levystä, vuoden musiikkivideosta, vuoden läpimurrosta ja vuoden sooloartistina. Napakka aloitus uralle!
Parhaiten MØ tunnetaan Major Lazerin ja DJ Snaken Lean On -kappaleen laulajana. Kakkosalbumi Forever Neverland ilmestyi 2018 ja nyt tammikuussa 2022 kolmas levy Motordrome (Columbia, 2022).
Reilun puolen tunnin mittainen kiekko tarjoaa kymmenen biisiä keskimäärin kolmeminuuttisia elektropop-vetoja. Soundi on moderni, ilmava ja tilava. Tuotantopuolella on reippaasti mielenkiintoisia jippoja pitämässä biisit kiinnostavina kuunnella, ja kuvittelisin näistä monen keräävän kuuntelijoita TikTokissa.
Levy kurkottelee eri suuntiin. Enimmäkseen tyylilaji on modernia elektronista poppia, mutta mukana on myös hidasta balladia, stadioninkokoista anthemia, jopa rokimpaa tavaraa – kitarasooloakin vingutetaan! Minulle levyn ehdoton ykkösbiisi on sen ensisingle Live to Survive, joka on vetävää tanssipoppia parhaimmillaan.
Tekstipuoli pursuaa draamaa ja teatraalisuutta, suuria tunteita ei vältellä. Levyn tekeminen on ollut osa toipumisprosessia, MØ kertoo Insiderin haastattelussa. Monen vuoden tauottoman kiertue-elämän jälkeen MØ:n hermot olivat riekaleina ja paniikkikohtaukset painoivat; lepäämistä esti pelko julkisuuden katoamisesta. Motordrome-levyn nimi viittaa surmanajoon: MØ:n äiti kuvasi tämän aivoja ”surmanajopalloksi”, jossa pysähtyminen tietää kolaria. Sana jäi mieleen ja toimi lopulta avaimena uuden levyn syntymiseen.
Kokonaisuus on mukavan napakka. Biisilistaa ei ole venytetty turhaan striimauslukujen kasvattamiseksi; mukana ei ole joutavia täytebiisejä, vaan levy on mukavan tiivis. Siitä jää mieleen ja soittolistoille useampikin biisi. Mitäpä muuta sitä poplevyltä toivoisi.
”You and I, we werе meant to be
It’s algorithm, baby”
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
