LEVYT | Tanskalainen MØ tekee kolmannella levyllään monipuolista elektronista popmusiikkia, joka tanssittaa, herättää tunteita ja toimii artistille kanavana pois paniikkikohtauksista ja kiertue-elämän käristämistä hermoista.
”Enimmäkseen tyylilaji on modernia elektronista poppia, mutta mukana on myös hidasta balladia, stadioninkokoista anthemia, jopa rokimpaa tavaraa – kitarasooloakin vingutetaan!”
Tanskalainen MØ eli Karen Marie Ørsted (s. 1988) löi läpi vuonna 2014, jolloin ilmestyi hänen debyyttilevynsä No Mythologies to Follow. Vuoden Danish Music Awards -gaalassa MØ kuittasi palkinnot vuoden levystä, vuoden musiikkivideosta, vuoden läpimurrosta ja vuoden sooloartistina. Napakka aloitus uralle!
Parhaiten MØ tunnetaan Major Lazerin ja DJ Snaken Lean On -kappaleen laulajana. Kakkosalbumi Forever Neverland ilmestyi 2018 ja nyt tammikuussa 2022 kolmas levy Motordrome (Columbia, 2022).
Reilun puolen tunnin mittainen kiekko tarjoaa kymmenen biisiä keskimäärin kolmeminuuttisia elektropop-vetoja. Soundi on moderni, ilmava ja tilava. Tuotantopuolella on reippaasti mielenkiintoisia jippoja pitämässä biisit kiinnostavina kuunnella, ja kuvittelisin näistä monen keräävän kuuntelijoita TikTokissa.
Levy kurkottelee eri suuntiin. Enimmäkseen tyylilaji on modernia elektronista poppia, mutta mukana on myös hidasta balladia, stadioninkokoista anthemia, jopa rokimpaa tavaraa – kitarasooloakin vingutetaan! Minulle levyn ehdoton ykkösbiisi on sen ensisingle Live to Survive, joka on vetävää tanssipoppia parhaimmillaan.
Tekstipuoli pursuaa draamaa ja teatraalisuutta, suuria tunteita ei vältellä. Levyn tekeminen on ollut osa toipumisprosessia, MØ kertoo Insiderin haastattelussa. Monen vuoden tauottoman kiertue-elämän jälkeen MØ:n hermot olivat riekaleina ja paniikkikohtaukset painoivat; lepäämistä esti pelko julkisuuden katoamisesta. Motordrome-levyn nimi viittaa surmanajoon: MØ:n äiti kuvasi tämän aivoja ”surmanajopalloksi”, jossa pysähtyminen tietää kolaria. Sana jäi mieleen ja toimi lopulta avaimena uuden levyn syntymiseen.
Kokonaisuus on mukavan napakka. Biisilistaa ei ole venytetty turhaan striimauslukujen kasvattamiseksi; mukana ei ole joutavia täytebiisejä, vaan levy on mukavan tiivis. Siitä jää mieleen ja soittolistoille useampikin biisi. Mitäpä muuta sitä poplevyltä toivoisi.
”You and I, we werе meant to be
It’s algorithm, baby”
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sweatmasterin hikilinko pyörii jälleen ihan tosissaan – arviossa More!
LEVYT | Turkulaisen garagerock-kolmikon pitkä tauko ei ole tehnyt Sweatmasterin musiikista nostalgista pakkopullaa. More! sykkii ja jyrää komeasti.
Kun maailma on outo, Liisa Akimof tekee siitä musiikkia – arviossa Miten asiat oikeesti on?
LEVYT | Liisa Akimof iskee kiinni nykyhetkeen tarkasti, ilkikurisesti ja täysin omalla äänellään.
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.