Tuomo, Markus ja Verneri matkaavat aavikoitten ja vuoristojen halki ihmisten ilmoille – arviossa Music for Roads

Prättälä, Nordenstreng ja Pohjola. Kuva: Tero Ahonen

Jazztrumpetisti Verneri Pohjola ja arvostettu indie-folk-duo Tuomo & Markus ovat soittaneet yhdessä jo jonkin aikaa, ja kolmikko on esiintynyt myös live-konserteissa. Nyt he ovat yhdessä säveltäneet ja äänittäneet instrumentaalialbumin Music For Roads (Grandpop, 2025), joka vie kuulijan mielenkiintoiselle matkalle amerikkalaisuuden äärelle.

Music For Roads on pitkän luomisprosessin tulos. Sitä alettiin kehitellä jo pandemian aikana, jolloin instrumentaalikappaleet syntyivät. Kitaristi Markus Nordenstreng ja pianisti Tuomo Prättälä ovat aikaisemmin äänittäneet musiikkiaan Yhdysvalloissa, mutta matkustuskieltojen takia reissaaminen tämän albumin kehittelyn aikaan oli mahdotonta. Ideat kuitenkin muhivat, ja tulosta syntyi. Espoossa äänitetty albumi ilmestyi tämän vuoden helmikuussa ja olikin odottamisen arvoinen.

Amerikkalaisuus on ollut innoittajana albumin äänimaiseman luomisvaiheessa. Musiikissa voikin kuulla eurooppalaisen ja amerikkalaisen musiikkiperinteen fuusioituvan kiintoisaksi kokonaisuudeksi, joka luo kuvakertomuksia kuulijan päässä.

* *

Moninkertaisesti palkittu Verneri Pohjola on kiistatta yksi Euroopan merkittävimmistä ja omaperäisimmistä jazztrumpetisteista. Laajemmalle yleisölle Pohjola tuli tunnetuksi vuonna 2023 kuolleen Kaija Saariahon viimeisestä teoksesta, erityisesti Pohjolalle sävellytystä trumpettikonsertosta Hush.

Verneri Pohjolan mukanaolo tarjoaa suomalaisen nykyjazzin kuuntelijoille tuttuutta. Hän antaa vahvasti oman persoonallisen panoksensa Music For Roads -albumin jokaiseen kappaleeseen, ovatpa ne svengaavia tai rauhallisempia balladin kaltaisia teoksia.

Nordenstrengin ja Prättälän soljuvasti kulkeva soitto antaa kappaleille ilmettä, eritoten rytmistä energiaa, joka on tuttua parin vuoden takaisesta Game Changing -albumista (2024). Music For Roadsista poiketen Game Changingissa laululla ja svengaavammalla ilmaisulla on merkittävä rooli, ja se tuo mieleen Crosby, Stills, Nash & Youngin laulelmat.

Musiikki ruokkii elokuvallista tunnelmaa. Jo albumin kansi antaa vihjeitä, miten mieli kehittää tarinaa. Iloinen, visuaalinen ja aika svengaava country- ja meksikolaisvaikutteinen avausraita Appalachian Landscape vie selittämättömästi Pohjois-Amerikan itärannikon vuorimaisemiin, jotka ovat kovin tuttuja monista elokuvista. Kappale saa jossain määrin jalan vipottamaan, sillä sen vaihtelevat rytmit, melodiset sävelkulut ja huoleton tunnelma tarttuvat.

Ollaan matkalla halki valtavan alueen, kuin tie-elokuvassa konsanaan. Musiikki ja albumin kansikuvat ohjailevat kuulijaa näkemään avaria alueita, joissa laakeeta aakeeta riittää silmänkantamattomiin, ja taustalla ovat pysäyttävät voimat: massiiviset vuorijonot, joiden takana suojaisissa laaksoissa aukeavat kylät ja kaupungit, ihmisten ilmat.

Tunnelmallista melodiakieltä sekä lahjakasta soitinten käsittelyä ja vaihtelua syöpyy mieleen kuin katsoisi elokuvassa vaihtuvia tapahtumapaikkoja ja niiden sisäisiä kohtauksia. Silti kokonaisuus on hillittyä ja tyylikästä. Mielikuvien ja musiikin yhdistelmä tuo hetkittäin jopa David Lynchin elokuvat mieleen. Verneri Pohjolan rooli sopii täydellisesti tähän kontekstiin ja värittää suuria pintoja. Hänen trumpettisoundinsa antaa luonnetta, joka leimaa koko albumia. Kappalessa Vega tiivistyvät musiikki ja visuaaliset lähtökohdat, mikä kulminoituu kauniissa Tero Ahosen ohjaamassa musiikkivideossa.

* *

Music For Roads tarjoilee jotain mielenkiintoista, koskettavaa ja piristävää, joka on ollut tähän asti piilossa kokemuspiiristäni. Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin musiikkia luonnehditaan yleisesti indie-folkiksi tai americana-folkiksi. Kun Verneri Pohjola täydentää duon trioksi, kuulen kiintoisia sävyjä ryyditettynä nykyjazzin ja taidepopin onnistuneena fuusiona. Erilaisten musiikillisten elementtien yhdistelmä kokonaisuudessa ilahduttaa.

Oman mausteensa tuovat trion taustalla soittavat, monista eri yhteyksistä tunnetut taitavat muusikot, kuten jazzrumpali Jaska Lukkarinen, pedal steel -kitaran soittamiseen erikoistunut Miikka Paatelainen, genrerajoja ylittävä multimuusikko Juho Viljanen sekä populaarimmissa musiikkipiireissä tunnettu basisti Jeremias Ijäs. Levyn parilla raidalla vierailevat maineikas newyorkilaiskitaristi Marc Ribot sekä paljon Pohjolan kanssa soittanut ranskalaissaksofonisti Sylvain Rifflet.

Albumin kokonaisvaikutelma on rauhallinen, suorastaan seesteinen, kunnes päästään albumin päättävään, kokonaisuudesta poikkeavaan bonuskappaleeseen Waiting Room, jossa progressiivisen rockin olemus iskee hillityllä tavalla Marc Ribotin puhuessa kappaleen terävän tekstin.

Music For Roads on kunnianhimoinen, mystisiäkin sävelkulkuja tarjoava kuuntelukokemus, joka hämmentää ja samalla riemastuttaa. Olisipa mukavaa, jos tämän kokoonpanon yhteistyö jatkuisi.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua