Levyarvio: Tuomas Turriagon musiikki on soittaja- ja kuulijaystävällistä, mutta sen monikerroksisuus tarjoaa runsaasti analysoitavaa ja pohdittavaa. Pianokappaleissa kuuluu myös Turriagon monipuolinen muusikkous ja musiikkikulttuurien tuntemus.
Tuomas Turriago: Complete Piano Solo Works (Pilfink Records, 2019).
Tuomas Turriago on tullut tunnetuksi monipuolisena muusikkona: hän on pianisti, säveltäjä ja kapellimestari, minkä lisäksi hän toimii opetustehtävissä TAMKissa ja Sibelius-Akatemiassa. Turriago aloitti pianonsoiton 7-vuotiaana ja ryhtyi säveltämään pari vuotta myöhemmin.
Nyt Turriago on levyttänyt koko soolopianotuotantonsa, joka tällä hetkellä mahtuu hieman yli tunnin kestoiselle tallenteelle. Joulukuussa 2019 julkaistun levyn esittelyteksteissä Turriago kertoo tuotantonsa pääpainon olevan kamarimusiikissa, mutta toteaa levyn ohjelman olevan silti jonkinlainen läpileikkaus hänen sävellystuotannostaan.
Kotisivujensa luonnehdinnan mukaan Turriago pyrkii säveltäjänä luovimaan eri ismien välissä ja säveltämään soittajaystävällistä musiikkia, silti 1900- ja 2000-luvun trendit tiedostaen. Tämä pyrkimys ilmenee levyllä myös kuulijaystävällisyytenä: Turriagon musiikkia on miellyttävää ja näennäisen helppoa kuunnella, mutta sen syvyys ja monikerroksisuus tarjoavat myös analysoitavaa.
Pianokappaleissa välittyy myös Turriagon monipuolinen muusikkous ja musiikkikulttuurien laaja tuntemus. Teoksissa kulkee mukana romantiikan ajan, impressionismin ja uusklassismin henki, mutta sävelkieleltään ne ovat moderneja ja tuoreita, ja niissä on vaikutteita myös konserttimusiikin rajojen ulkopuolelta. Runsaista aineksista huolimatta selkeys, rakenteiden johdonmukaisuus ja siirtymien luontevuus leimaavat levyn musiikkia kautta linjan.
Yksi olennainen elementti Turriagon musiikissa on rytmisyys, johon säveltäjä välillä ripauttaa jazzillisia tai latinalaisamerikkalaisia mausteita. Siihen liittyy usein myös motorinen liikkuvuus, jota henkivät esimerkiksi ensimmäisen pianosonaatin synkopoitujen rytmien kannattelema Toccata sekä yllätyksellinen, oikukkaasti väreilevä ja suuriin soinnillisiin maisemiin kasvava Jitters. Myös kappaleessa Somber kulkevat vastakkain ja vierekkäin debussymainen kehräys ja terävä rytmiikka.
Turriago ei myöskään kaihda romanttista laulullisuutta, jota kuullaan muun muassa Heino Kasken ja Edvard Griegin musiikista muistuttavassa, ihastuttavassa ja suositussa kappaleessa nimeltä Remembering. Sävellyksissään Turriago liikahtelee nopeasti tunnelmasta toiseen, mutta muutokset ovat perusteltuja. Äänenkuljetus on viimeisteltyä ja rakenteet harkittuja.
Yksi kiehtovimmista levyllä kuultavista teoksista on Through Corridors of Dream, jossa Turriago viipaloi ja muuntelee Schumannin teemaa ja johdattelee kuulijan etäisten tai viiltävien, väliin minimalististen ja toisinaan tarinoivien variaatioiden kautta itse teemaan, joka soi herkästi ja kaihoisana. Myös kiintoisia polyfonisia käänteitä kuullaan matkan varrella.
Turriagon pianon sointi on hiottu ja kaunis. Esitykset etenevät eritellysti ja teknistä vaivattomuutta ilmentäen. Tulkinnoissa on kauneutta ja syvyyttä, vivahteita ja linjakkuutta. Myös Turriagon itsensä kirjoittamat teosesittelyt ovat verrattoman kiinnostavia, ja niihin on paketoitu palanen sekä säveltäjän henkilöhistoriaa että suomalaisen musiikin historiaa.
Kikka Holmberg
