Kuva: Mortti Saarnia
LEVYT | Varokaa! Hengenvaara yhdistää modernit, ajassa kiinni olevat soundit perinteen syvyyteen. Välillä tämä genrehybridi on lähes taianomaisen kaunis.
”Ilmeiset kliseet joko vältetään tai niitä käytetään tietoisen taidokkaasti.”
Uudella levyllään Varokaa! Hengenvaara (Kihtinäjärvi Records, 5.3.2021) Suistamon Sähkö kuulostaa aiempaa seesteisemmältä, harkitummalta ja kokonaisuus on hiottu eheämmäksi. Tanssituttavaa meininkiä riittää silti pitkin levyä ja myös aiemmilta levyiltä tuttu yhteiskunnallisuus on tallella. Modernit, ajassa kiinni olevat soundit yhdistyvät perinteen syvyyteen.
Suistamon sähkö toimii tuttuun tapaan asiaa mitenkään alleviivaamatta erittäin hyvänä vastaäänenä konservatiivisten ja äärioikeistolaisten tahojen yrityksille käyttää kansanperinnettä nationalismin ja sulkeutumisen välineenä.
Jos kansanmusiikki ärsyttää, elektropuoli tuskin taivuttaa kuulijaa innostumaan tästä musasta. Ja jos taas ei pidä elektrosta, tämä tuskin on tarpeeksi kansanmusaa. Mutta välillä tämä genrehybridi on lähes taianomaisen kaunis.
Varokaa! Hengenvaara -levyltä ei löydy yhtään sellaista biisiä, joka olisi uponnut heti syvälle sydämeen samalla tavalla kuin vaikkapa Tampere –18 bändin edelliseltä Etkot, pectopah ja etnoteknoa -albumilta (Kihtinäjärvi Records, 2018). Muutamalla kuuntelulla tämäkin aarrearkku silti avautuu.
Varokaa! Hengenvaara sitoo Suistamon Sähkön selkeämmin osaksi maailmanmusiikin virtaa. Aiemmin oli vaikeampi arvioida, onko tämä nyt lintu vai kala. Tavallaan pidin enemmän aiemmasta arvaamattomuudesta, mutta kyllä tämäkin on todella hyvä levy.
Musiikissa on ajoittain selkeää Gotan Project -tunnelmaa, joka tuo levylle uudensävyistä dramatiikkaa. Karjala jää musiikissa aiempaa vähemmälle.
Lyriikoissa kuljetaan rakkaudesta ilmastonmuutokseen ja kapitalismikritiikkiin. Kunnianhimon taso sanoittamisessa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Ilmeiset kliseet joko vältetään tai niitä käytetään tietoisen taidokkaasti.
Räppiä, koneita ja folkia poikkeuksellisen kiinnostavalla tavalla yhdistelevä poppoo tunnetaan etenkin intensiivisenä ja piinkovana livebändinä. Sitä pienten tai keskisuurten salien hikistä ja intensiivistä, lähes transsinomaista tunnelmaa ei ole helppo vangita levylle. Vaikea tätä on silti levyltäkään kuunnella ilman, että jalka vähän vipattaa. Enemmän vaaran ja kaaoksen tuntua jään hiukan kaipaamaan.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
