Spiritism 2008–2017 niputtaa suomalaisen doom-metallipioneerin yhden ajanjakson harvinaisuudet vinyylilevylle

Harva lajityyppiä tunteva väheksynee Spiritus Mortis -yhtyeen merkitystä suomalaisen doom-metallin kentällä. Jo 1980-luvun hämärissä perustettu ryhmä oli ensimmäisiä tuomiohevin tekijöitä maassamme ja sen tärkeimpiä pioneereja. Pitkästä historiastaan huolimatta Spiritus Mortis julkaisi ensimmäisen, nimettömän, studioalbuminsa vasta vuonna 2004. Vaikka ryhmän kokoonpano on vaihdellut, on se edelleen toiminnassa ja alkuperäisjäsenet Jussi Maijala (kitara) sekä Teemu Maijala (bassokitara) mukana.

Toinen erittäin merkittävä suomalainen doom-metallitekijä oli 1994–2007 vaikuttanut Reverend Bizarre. Sen huomattavan monipuoliseksi tiedetty ja lukemattomista eri yhteyksistä tunnettu laulaja Sami Hynninen toimi noin kymmenen vuotta Spiritus Mortisin solistina. Tuolloin yhtyeessä vaikuttivat jo mainittujen lisäksi kitaristi Kari Lavila ja rumpali Jarkko Seppälä, ja kokoonpano ehti julkaista kaksi levyä.

Nyt julkaistulle Spiritism 2008–2017 -kokoelmalle on koottu kappaleet hankalammin löydettävissä olevilta Hynnisen kauden levytyksiltä. Mukana on myös yksi tyystin ennen julkaisematon äänitys. Spiritism 2008–2017 -levyä varten kappaleet on uudelleenmiksattu ja -masteroitu. Mukana tulee lp:n kokoinen valokuvavihko mutta ei sanoitusliitettä.

* * 

Kuten perinteiseen doom-metalliin kuuluu, eivät Spiritism 2008–2017:n seitsemän kappaletta ole mitään aivan lyhyitä saati hilpeitä rykäisyjä. Useimmiten ne ovat hyvin raskaita ja synkkiä. Peli tulee selväksi heti levyn ensimmäisen, When the Wind Howled with A Human Voice -raidan alusta lähtien, kun hidas riffivalli lähtee jurnuttamaan. Ilmaisu on vahvaa, vaikuttavaa. Hynnisen ääni on esillä, ja kelpaa sen ollakin.

Vahvaa ja vaikuttavaa ilmaisua kuullaan myös seuraavalla siivulla, syntetisaattorin ulinan värittämällä versioinnilla The Doors -yhtyeen Waiting for the Sun -kappaleesta. Spiritus Mortisin tulkinta poikkeaa huomattavasti alkuperäisestä. Se on sovitettu yhtyeen tyyliin, synkäksi tuomiopäivän metalliksi. Toimii. Ensimmäinen kokoelman kolmesta lainakappaleista jää soimaan päähän sitkeästi.

Heti perään kuullaan yhtä tarttuva klassikko, Deep Purple -yhtyeen Black Night, joka muistuttaa Spiritus Mortisin synkästi gruuvaavana tulkintana enemmän alkuperäisversiotaan kuin Waiting for the Sun. Taas toimii. Hynninen laulaa selkäpiitä karmivan väkevästi.

Spiritism 2008–2017:n siivuista kaksi on julkaistu alun perin Spiritus Mortisin ensimmäisellä albumilla tuolloisen laulajan Vesa Lammen tulkitsemina. A-puolen päättävä, yleisön edessä Seinäjoen Rytmikorjaamolla syksyllä 2017 taltioitu Death Walking on vetävä, raisu ja synkkä hevi, jossa kuullaan doom-metallissa kohtalaisen paljon käytetty ja yleensä oivallisesti toimiva tehokeino, temponvaihdos. Toimii se tässäkin ja Hynnisen laulu alkuperäisversiotakin paremmin.

Spiritism 2008–2017:n b-puolen täyttää Fall of the Idols -yhtyeen kanssa tehdyn yhteislevyn kappalekolmikko, jonka aloittaa Uriah Heep -klassikko Sunrise urkujen aateloimana ja väkevän jytisevästi. Hynnisen laulu on edelleen vahvassa osassa.

Jytisevää rumpua kuullaan myös The Ceremony of the Stifling Air -kappaleessa, ja bassokitara murisee. Yhtyeen ilmaisu on väkevää: raskasta, hidasta ja synkkää. Sen voima tuntuu jälleen selkäpiissä saakka.

Spiritism 2008–2017:n päättää huomattavan raskas ja lähes 11-minuuttisena levyn pisin siivu Rise from Hell. Raita on toinen alun perin Spiritus Mortisin ensimmäisellä albumilla julkaistu kappale. Laulussa yhdistyy synkkä murina sekä suoranainen korina Rob Halford -tyyppiseen kovaa ja korkeelta -ilmaisuun. Jälleen Hynnisen tulkinta on väkevämpi kuin kappaleen yhtyeen ensimmäiselle levylle laulaneen Vesa Lammen.

* *

Spiritism 2008–2017:n määrittävimmät elementit ovat kappaleiden raskaus, tymäkät, vahvat soundit, surutta murjovat kitaravallit ja Hynnisen hyvin väkevä, teatraalinen tulkinta. Yhtyeen soitannosta ei juuri sauma irvistä.

Spiritism 2008–2017:n julkaisemista voidaan pitää erittäin perusteltuna. Kyse ei ole kokoelmasta niin sanottuja jämäpaloja. Levy on erittäin kovatasoinen – niin kovatasoinen, ettei siitä voi oikein osoittaa heikompia hetkiä. Itse asiassa hämmästyttää, kuinka siitä on onnistuttu kasaamaan yhtenäinen kokonaisuus, vaikka levyllä on äänityksiä liki kymmenen vuoden ajalta, oman materiaalin lisäksi lainakappaleita sekä yksi live-esityskin.

Spiritism 2008–2017 on vähintään yhtä vahva kuin mikä tahansa Spiritus Mortisin varsinaisista pitkäsoitoista. Erityisen ilahduttavaa sitä on kuunnella, koska viimevuotisella, pitkän levytystauon päättäneellä The Great Seal -julkaisullaan yhtye ei monipuolisemmasta kappalemateriaalista huolimatta  enää aivan yltänyt aiempaan tasoonsa.

Spiritism 2008–2017 muistuttaa Spiritus Mortisin asemasta suomalaisen doom-metallin mahtina, eikä sen kappaleseptetti kalpene monien ulkomaistenkaan kollegojen tuotannon rinnalla.

Eros Gomorralainen

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua