Sian debyyttielokuvan soundtrack ei tarjoile musiikillisia yllätyksiä

Kuva: Atlantic Records

Australiasta Los Angelesiin kotiutunut laulaja-lauluntekijä Sia Furler toteutti elämänunelmansa omasta elokuvasta. Autismia käsittelevä musikaalielokuva Music on saanut ristiriitaista palautetta jo ennen julkistustaan. Toisaalta se on saanut Golden Globe -ehdokkuuksia, toisaalta sitä on syytetty tavasta, jolla se käsittelee herkkää aihettaan ja kohtelee autistista päähenkilöään, sekä siitä, että tätä näyttelee henkilö, joka ei itse ole autistinen.

Elokuvan ensi-ilta on 20.2.2021, mutta sen soundtrack julkaistiin jo perjantaina 12. helmikuuta.

Yhdeksännellä albumillaan Sia jatkaa laulukeskeisen lauluntekijäpopin ja elektropopin maailmoissa, draamallista sivellintään luonnollisesti laveasti käyttäen, kun musikaalista on kyse. Furlerin paikoin narisevasti värisevä ja huikeisiin korkeuksiin ulottuva lauluääni on tullut tutuksi massiivisista hiteistä, kuten Chandelier ja Cheap Thrills, sekä muille tai muiden kanssa tehdyistä hiteistä, kuten David Guettan kanssa tehty läpimurtohitti Titanium, Rihannan Diamonds ja Flo Ridan Wild Ones. Millaisia timantteja lauluntekijän aarrearkusta tällä kertaa irtoaa?

Koska elokuvaa ei vielä näe, on paha sanoa kuinka kappaleet sijoittuvat tarinaa. Niinpä albumia pitää tarkastella ihan omana kokonaisuutenaan. Ja onhan otsikossakin mainittu, että kappaleet ovat sekä elokuvasta että sen inspiroimia.

Levyn alku on tiukka. Together nappaa heti niskan vauhdikkaaseen nytkytykseensä; kappale on hyvällä tavalla rennosti hyökkäävä. Viedään hommat yhdessä seuraavalle tasolle, mennään eikä meinata! Myös bassotasoiltaan mukavan muriseva Hey Boy nyökkää yhtä tarttuvasti.

Kahden vahvan ja iloisen bilebiisin jälkeen Saved My Life on pari astetta vakavampaa pianotunnelmointia, jossa korkeaa kaarta annostellaan biitin päälle ihan toimivasti. Sian tapa jumittaa tiettyjen säkeiden ja sanojen äärellä ja kasvattaa toistoja kerroksittain korostuu eri tavalla kuin vauhdikkaammissa raidoissa.

Ranskalaisen dj-tuottaja David Guettan tahtiin tunnelmoitu Floating Through Space on reipas mutta kuulas, hauskasti samaan aikaan lätsähdellen laukkaava ja haikean iloinen ralli. Kasaristi kuulaita soundeja hyödyntävä Eye To Eye jää alkulevyn tykityksen jäljiltä hiukan perusralliksi.

Levyn nimibiisi Music on ensimmäinen kappale, joka pysähtyy ja maalailee hyvin pelkistetysti laulun ja pianon varassa. Toki siihenkin tuodaan pidemmälle päästäessä jousia ja sähköisempiäkin mausteita, mutta raukea laulu jää koristeista huolimatta keskiöön. Sellainen lopullinen päräyttävyys jää kuitenkin uupumaan.

Hilpeän haikea 1+1 yhdistelee leppoisuutta mukaansatempaavan pehmeään biittiin. Tällaisissa rennosti laukkaavissa ja pienesti kauniissa teoksissa Sia tuntuu olevan eniten kotonaan. Ja mikäs näissä on ollessa, hyvän tuulen klubimusa nostaa hymyn huulille ja pistää niskan nytkymään.

Silti Courage To Changen kaltaiset riisutummat ja arpikudoksisemmat, massiiviseksi kasvavat voimaballadit jättävät vahvemman tunnejäljen. Sellaisten sarjassa modernisti sykkivä teos on muotovalio.

Siihen perään tutun leikitellen nytkyttävä Play Dumb ja jääluolassa raukeasti pulahteleva Beautiful Things Can Happen jäävät kakkosriviin, vaikka jälkimmäisellä Sia saa laulunsa taittumaan tunteella. Junnaavuus tuntuu olevan keskeinen rakennuspalikka myös Lie To Me -kappaleessa, vaikka sen kerto kaartaa kieltämättä komeasti.

Brittiläinen laulaja-lauluntekijä ja tuottaja Labrinth vahvistaa jousilla tunnelmoivaa Oblivionia, jota kasvatetaan melko pelkistetysti isompaa sykettä kohti. Hallikaiku tuo isojen bileiden tunnelmaa, mutta toimivasta duetosta huolimatta sellainen lopullinen kliimaksi jää saavuttamatta.

Raukean riisuttu Miracle sitä vastoin kasvaa ihan kivasti leppoisaan iltapäivätorkkuvaan laukkaan. Etenevä tahdinpito ja rento kiireettömyys yhdistyvät maukkaasti. Nigerialaisen Burna Boyn tuoma lisäarvo ei hirveästi kasvata Hey Boyn toista versiota, joka kuullaan levyn bonusraitana.

Varsinaisia musiikillisia yllätyksiä Sian albumi ei tarjoile. Paketista löytyy toimivia vauhtiraitoja niin klubi- kuin kotikuunteluun ja ihan toimivaa balladiakin. Ikävä kyllä löytyy myös hiukan sivurooliin jääviä perusralleja. Jos ei tietäisi albumin olevan musikaalielokuvan soundtrack, sitä ei sen sisällöstä välttämättä arvaisi.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua