Selma Savolaisen debyyttisooloalbumi huokuu voimaa ja herkkyyttä – arviossa Horror Vacui

Kuva: Anni Porrasmäki

Selma Savolaisella on merkittävä musiikkiura taustallaan. Hän on yksi Signe-kvartetin vahvoista laulajista ja Selma Juudit Alessandra -yhtyeen kantava voima. Toukokuussa ilmestyi vihdoin debyyttisooloalbumi Horror Vacui (Whirlwind, 2023), jossa Savolaisen taustalla soittaa kotimaisista huippumuusikoista koostuva yhtye.

Savolainen on yksi Suomen persoonallisimmista ja varteenotettavimmista nuorista vokalisteista. Hän yhdistää taitavasti ja taiteellisesti musiikin eri genrejä ja kirjoittaa koskettavia ja merkityksellisiä lauluja. Hänen oppinsa Sibelius-Akatemiassa opettajinaan muun muassa Jenny Robson ja Aija Puurtinen ei ole mennyt hukkaan. Viime vuonna Pori Jazz palkitsi Savolaisen vuoden nousevana kykynä. Suomalaisen modernia jazzia edustavan artistin pääseminen englantilaisen Whirlwind Recordings -levy-yhtiön listoille on sekin harvinaista.

Horror Vacui tarkoittaa tyhjän tilan kammoa, tyhjyyden pelkoa. Filosofisemmasta, lähinnä fysiikan näkökulmasta termin määritellään olevan ”näkemys, jonka mukaan luonto kammoksuu tyhjyyttä”.

Voidaan siis tulkita, että Savolainen on koostanut albuminsa tyhjyyden pelon lähtökohdista. Siihen viittaavat useat kappaleet, kuten esimerkiksi Fear of the Empty, Haunted ja Days of Suffering. Vaikka hän tilittää pelkojaan ja luopumisen kipeyttä, on myös toivon löytämistä.

Selma Savolainen on maineikkaan, vuonna 2009 menehtyneen pianisti Jarmo Savolaisen tytär. Epäilemättä tyttären aiheet risteilevät isän ja hienon taiteilijan menetyksen ympärillä. Savolainen tutkii musiikkinsa kautta luopumista ja sen luomaa tyhjyyttä, mutta viittaa myös positiiviseen tulevaisuuteen, johon vaikkapa kappale Intense Ways To Recover viittaa.

Savolaisella on kaunis ääni ja persoonallinen ilmaisutyyli. Hän edustaa kotimaisen nykyjazzlaulannan ilmaisuvoimaa. Hän ei ”scattaile” perinteisemmän jazzlaulannan tapaan; kaunis ja hillitty vibrato kertoo enemmän kuin tuhat nuottia.

Savolaisen sävellykset herättävät huomiota ja poikkeavat valtavirtojen lauluista. Hyvinä esimerkkeinä ovat albumille päätyneet evergreenit, Billy Strayhornin kirjoittama A Flower Is A Lovesome Thing sekä Kurt Weillin säveltämä ja Ogden Nashin sanoittama Speak Low. Nämä laulut Savolainen tulkitsee aivan omalla tyylillään, kaukana menneiden aikojen musikaali-ilmaisuista. Koen Savolaisen olevankin hengenheimolainen sveitsiläisen laulajan, Lucia Cadotschin kanssa. Heidän moodissaan kuulen paljon samaa, enkä vähiten sen takia, että laulumusiikin klassikoita modernisti tulkitseva Cadotsch tulkitsee hänkin Speak Low’n.

Savolaisen teoksissa on voimaa ja samalla herkkyyttä. Kohtuullisen rauhallisesti etenevällä albumilla useiden kappaleiden tulkinnassa yllytään myös hetkittäin kohtuulliseen svengailuun.

Horror Vacui -albumilla soittaa komea joukko Suomen jazzelämän kysytyimpiä muusikoita: Max Zenger klarinetteja, Tomi Nikku trumpettia, Toomas Keski-Säntti pianoa, Eero Tikkanen kontrabassoa ja Okko Saastamoinen rumpuja. Bändi on hitsautunut Savolaisen kanssa hienoksi ja taiteelliseksi kokonpanoksi. Albumikokonaisuus on erityisesti sävelletty ja sovitettu tälle kokoonpanolle. Ollaan kuin löytöretkellä tutkimassa elämän todellisuutta ja rajallisuutta. Samalla kuulija on löytöretkellä musiikin vaikuttavaan maailmaan.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua