Ruusupuutarhassa kaikki on hyvin – arviossa Ruissalo Ampingin toinen albumi

Kuva: Anniina Saksa

Turkulaisen Ruissalo Amping –yhtyeen ensimmäinen albumi Tähtien suojatit Maan povella (Karhuvaltio, 2021) oli erittäin ansiokas debyyttialbumi, joka keskittyi ekokatastrofin herättämiin tunteisiin ja ihmiskohtaloiden pohtimiseen – shoegazen tapaan sähkökitaran lähes hukuttaessa laulun alleen, tai ainakin muotoillen sen pehmeän upottavaksi pumpuliksi.

Unipopiksikin kutsuttava shoegaze-musiikki on usein juuri sellaista: ennemminkin äänimaisemia kuin yksittäisiä kappaleita, haaveilevaa ja lomittuvaa selkeä sijaan. Ja se on ihanaa.

Yhtyeen toinen albumi Ruusupuutarha (Svart, 2024) johdattaa kuulijaan vaaleanpunaiseen suojaan, jossa yhdelläkään ruusulla ei ole piikkejä. ”Näytän sulle satumaan / Sä et tuu tätä katumaan”, lauletaan levyn avaavalla nimikappalella – ja tällä kertaa Samuli Virtasen laulusta saa selvää heti ensikuuntelemalla. Kerro niistä öistä on puolestaan riemukas ja vapaa muistojen kokoelma, rakkauskirje kesäöille ja toisen kanssa jaetuille hetkille sinisessä hämyssä.

Ruusupuutarhassa rakkaus hallitsee, kaikki on hyvin, ja jopa kuoleminen on kaunista: ”Mä haluan kuihtuu / Vaipua onneen / Yhtyä rauhaan / Hiipua lämpöön”, lauletaan Olen nähnyt jo kaikki unet -kappaleella. Kappaleella vierailee myös artisti Eilien, joka laulun lisäksi syntetisoi SuperCollider-ohjelmointikielellä. Tuloksena on kokeellisen musiikin ja elektron suuntaan nyökkäävä teos, joka toimii – tähän suuntaan olisi rajoja voinut venyttää jopa vähän enemmän.

Levyn toinen vierailija on spoken word- ja rap-artisti Kuopus, joka esiintyy kappaleella Hoiva. Ihmisen siemeneen rinnastava kappale muistuttaa siitä, miten kukaan meistä ei selviydy yksin; olemme laumaeläimiä, tarvitsemme toistemme tukea ja hoivaa. Toisten tuki ja turva saa meidät kukoistamaan. Hoiva on niitä biisejä, joista ei saa tarpeekseen useammallakaan kuuntelulla. Pehmeä poljento ja kauniit lyriikat tuovat mieleen Pariisin Kevään herkimmät kappaleet, ja Kuopukselta odottaa jokaista tarkkaan valittua sanaa.

Levylle on päässyt myös aiemmin singlenä julkaistu Rakkaus kuolemassa elää, käännös HIMin When Love and Death Embrace -klassikosta. Vaikka ensiajatuksella goottimetallin taivuttaminen shoegazeksi tuntuu oudolta, se toimii. Virtasen kääntämät ja laulamat suomenkieliset lyriikat ovat tismalleen samalla aaltopituudella Ville Valon alkuperäisen tekstin kanssa. Sanat keikkuvat maanisen omistushaluisuuden rajalla, jota edes kuolema ei pysäytä.

Voisi olla klisee verrata Ruisssalo Ampingia Slowdiveen, yhteen shoegazen tunnetuimmista bändeistä, ellei Ruusupuutarhasta tulisi niin soundin kuin teemojen puolesta mieleen bändin uusin albumi Everything Is Alive ja sen Kisses-single. Rakkaus ja sen tarjoama eskapismi korostuvat molemmissa.

Kokonaisuutena albumi keskittyykin rakkauteen ja sen ihanuuteen ja elämän ihanuuteen ja lempeyteen. Perustaja Virtanen kertoo, että albumin kuvasto tiivistyy utopioihin ja parempaan tulevaisuuteen – sellaiseen, joka on mahdollista saavuttaa välittämisellä ja hoivaamisella.

Ruusupuutarha on vaaleanpunainen albumi, hattaramainen jopa siirappisuuteen asti. Ylenpalttisuuden puolelle ainakin katsellaan, ehkä astellaankin. Riippuu toki kuulijasta, miten paljon on kullekin liikaa. Mutta joka tapauksessa Ruusupuutarha on lempeä, sielua ruokkiva pakopaikka, jossa mieli saa levätä.

Elsa Lindström

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua