Kansikuva: Marja Viitahuhta / Artistikuva: Lada Suomenrinne
LEVYT | Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii joikua. Hän tutkii samalla itseään. Voiko saamelainen, joka ei lapsena edes puhunut saamea, oppia joikaamaan?
”Ánnámáretin ääni naukuu, valittaa, maalaa, iskee ja lepää voimallisena.”
Inarissa julkaistiin elokuussa Ijahis Idja -festivaalilla saamelaismuusikko Ánnámáretin albumi Bálvvosbáiki (Uksi, 2024). Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi-Länsman (s. 1979) on saamelais-suomalainen taiteilija, joka valmistui alun perin klarinetistiksi Sibelius-Akatemiasta. Pian hän suuntautui kuitenkin saamelaisen musiikkikulttuurin tutkimiseen, opettamiseen ja esittämiseen.
Hän on 2010-luvulla suunnitellut ja johtanut Utsjoella Saamelaista musiikkiakatemiaa sekä julkaissut Ánnámáret Ensemblen kanssa kaksi albumia Beallječiŋat (2011) ja Gollehelmmot (2016). Ánnámáret toimii vuosittaisen saamelaismusiikkifestivaalin Ijahis Idjan taiteellisena johtajana.
Kuluneella vuosikymmenellä Ánnámáret on julkaissut virsilevyn Čale, Jesus, iežat gove ja Vuoden folk-levyksi 2021 valitun Nieguid duovdagat. Myös kansainväliset festivaalit ovat tulleet kuvioon mukaan.
Näkkäläjärvi-Länsman on valmistamassa tohtoritutkintoa Sibelius-Akatemiaan. Ensimmäinen tohtoritutkinnon konsertti Luohteilbmi oli vuonna 2022. Tuosta materiaalista työstetään parastaikaa levytystä. Bálvvosbáiki perustuu Näkkälä-Länsmanin taiteelliseen tohtoritutkintoon kuuluvaan toiseen konserttiin. Konsertti kuultiin ja nähtiin toukokuun lopussa Helsingin Musiikkitalossa. Uudella albumilla onkin linkki musiikin taustalla nähtyyn Marja Viitahuhdan videoon.
* *
Näkkäläjärvi-Länsman tutkii joikua. Hän tutkii samalla itseään. Voiko saamelainen, joka ei lapsena edes puhunut saamea, oppia joikaamaan? Hän haluaa ottaa takaisin omaa kulttuuriaan, palauttaa itselleen sen mitä olisi voinut saada. Nykyään sitä kutsutaan repatriaatioksi. Yksi esimerkki siitä oli Kansallismuseon saamelaiskokoelman siirtäminen Inarin saamelaismuseo Siidaan. Hyvin konkreettinen teko monelle nykyajan saamelaisnaiselle on ollut valmistaa ja ottaa käyttöön nk. sarvilakki, joka oli uskonnollisuuden myötä hävinnyt käytöstä.
Luohteilbmi-konsertissaan Näkkäläjärvi-Länsman ikään kuin otti perinteen haltuun. Lähtökohtana oli suvun perinteenkantajien arkistoista kaivetut joiut, jotka taiteilija ”joikasi uudelleen”, loi niihin oman ulottuvuutensa. Ääni oli tuolloin hiukan etsivä, kylläkin uutta vahvuutta kantava eikä enää niin helisevä, pehmeä ja huilumainen kuin Nieguid duovdagat -albumilla.
* *
Bállvvosbáik-kokonaisuudessa Ánnámáret on lähtenyt täysin omille teilleen. Hän kaivautuu syvälle esiäitien ja -isien maailmaan etsien yhteyttä, joka parantaisi kaikkeuden haavat.
Njáhcu huutaa tuulen jumalaa säilyttämään kylmät talvet. Porosaamelaisten elinkeino on uhattuna. Mearrariika muistaa aikaa, jolloin valtakunnan rajat eivät estäneet jutaamista Jäämeren rannalle. Ahkat kääntyy elämän synnyttäjän puoleen.
Itse nimikappale Bálvvosbáiki (palvonta) pyytää lupaa esivanhemmilta, kiittää ja kunnioittaa heitä. Repatriaatio tulee albumilla vahvasti keskelle ihmiskunnan ja erityisesti saamelaisuuden sopeutumistaistelua.
Ánnámáretin ääni naukuu, valittaa, maalaa, iskee ja lepää voimallisena. Ääni on metallinhohtoinen ja instrumentaalinen. Hyppäys kaikilta edellisiltä albumeilta eteenpäin on huikaiseva. Hän tuntuu joikaavan vapautta, äärimmäistä avaruutta ja suurta tilaa.
Kyllä, kahden kulttuurin välissä kasvanut on oppinut joikaamaan! On löytynyt joikuäänen kannattama identiteetti. Vapise Mari Boine, Ánnámáret on iskussa!
* *
Yksin ei Näkkäläjärvi-Länsman ole matkaa tehnyt. Yhtyeeseen kuuluvat suurenmoinen jouhikonsoittaja Ilkka Heinonen ja elektroniikan luoja Turkka Inkilä, joka soittaa myös shakuhachia, japanilaista kantikasta huilua. Albumilla elektroniikan osuus painottuu, se hallitsee joskus liiaksikin. Ánnámáretin ääni ja Heinosen jouhikko ovat niin mainio yhdistelmä, ettei sitä saisi hukata.
Anna Näkkäläjärvi-Länsman asuu poronhoitajaperheensä kanssa Nuorgamin kylässä. Työskentely ”korkealla” on ollut musiikillisesti hedelmällistä. Jäänkin rauhassa odottamaan seuraavaa askelta. Mitä jos joiun takaisin saanut kertoisi kokemuksestaan klarinetille!
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.