Kansikuva: Marja Viitahuhta / Artistikuva: Lada Suomenrinne
LEVYT | Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii joikua. Hän tutkii samalla itseään. Voiko saamelainen, joka ei lapsena edes puhunut saamea, oppia joikaamaan?
”Ánnámáretin ääni naukuu, valittaa, maalaa, iskee ja lepää voimallisena.”
Inarissa julkaistiin elokuussa Ijahis Idja -festivaalilla saamelaismuusikko Ánnámáretin albumi Bálvvosbáiki (Uksi, 2024). Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi-Länsman (s. 1979) on saamelais-suomalainen taiteilija, joka valmistui alun perin klarinetistiksi Sibelius-Akatemiasta. Pian hän suuntautui kuitenkin saamelaisen musiikkikulttuurin tutkimiseen, opettamiseen ja esittämiseen.
Hän on 2010-luvulla suunnitellut ja johtanut Utsjoella Saamelaista musiikkiakatemiaa sekä julkaissut Ánnámáret Ensemblen kanssa kaksi albumia Beallječiŋat (2011) ja Gollehelmmot (2016). Ánnámáret toimii vuosittaisen saamelaismusiikkifestivaalin Ijahis Idjan taiteellisena johtajana.
Kuluneella vuosikymmenellä Ánnámáret on julkaissut virsilevyn Čale, Jesus, iežat gove ja Vuoden folk-levyksi 2021 valitun Nieguid duovdagat. Myös kansainväliset festivaalit ovat tulleet kuvioon mukaan.
Näkkäläjärvi-Länsman on valmistamassa tohtoritutkintoa Sibelius-Akatemiaan. Ensimmäinen tohtoritutkinnon konsertti Luohteilbmi oli vuonna 2022. Tuosta materiaalista työstetään parastaikaa levytystä. Bálvvosbáiki perustuu Näkkälä-Länsmanin taiteelliseen tohtoritutkintoon kuuluvaan toiseen konserttiin. Konsertti kuultiin ja nähtiin toukokuun lopussa Helsingin Musiikkitalossa. Uudella albumilla onkin linkki musiikin taustalla nähtyyn Marja Viitahuhdan videoon.
* *
Näkkäläjärvi-Länsman tutkii joikua. Hän tutkii samalla itseään. Voiko saamelainen, joka ei lapsena edes puhunut saamea, oppia joikaamaan? Hän haluaa ottaa takaisin omaa kulttuuriaan, palauttaa itselleen sen mitä olisi voinut saada. Nykyään sitä kutsutaan repatriaatioksi. Yksi esimerkki siitä oli Kansallismuseon saamelaiskokoelman siirtäminen Inarin saamelaismuseo Siidaan. Hyvin konkreettinen teko monelle nykyajan saamelaisnaiselle on ollut valmistaa ja ottaa käyttöön nk. sarvilakki, joka oli uskonnollisuuden myötä hävinnyt käytöstä.
Luohteilbmi-konsertissaan Näkkäläjärvi-Länsman ikään kuin otti perinteen haltuun. Lähtökohtana oli suvun perinteenkantajien arkistoista kaivetut joiut, jotka taiteilija ”joikasi uudelleen”, loi niihin oman ulottuvuutensa. Ääni oli tuolloin hiukan etsivä, kylläkin uutta vahvuutta kantava eikä enää niin helisevä, pehmeä ja huilumainen kuin Nieguid duovdagat -albumilla.
* *
Bállvvosbáik-kokonaisuudessa Ánnámáret on lähtenyt täysin omille teilleen. Hän kaivautuu syvälle esiäitien ja -isien maailmaan etsien yhteyttä, joka parantaisi kaikkeuden haavat.
Njáhcu huutaa tuulen jumalaa säilyttämään kylmät talvet. Porosaamelaisten elinkeino on uhattuna. Mearrariika muistaa aikaa, jolloin valtakunnan rajat eivät estäneet jutaamista Jäämeren rannalle. Ahkat kääntyy elämän synnyttäjän puoleen.
Itse nimikappale Bálvvosbáiki (palvonta) pyytää lupaa esivanhemmilta, kiittää ja kunnioittaa heitä. Repatriaatio tulee albumilla vahvasti keskelle ihmiskunnan ja erityisesti saamelaisuuden sopeutumistaistelua.
Ánnámáretin ääni naukuu, valittaa, maalaa, iskee ja lepää voimallisena. Ääni on metallinhohtoinen ja instrumentaalinen. Hyppäys kaikilta edellisiltä albumeilta eteenpäin on huikaiseva. Hän tuntuu joikaavan vapautta, äärimmäistä avaruutta ja suurta tilaa.
Kyllä, kahden kulttuurin välissä kasvanut on oppinut joikaamaan! On löytynyt joikuäänen kannattama identiteetti. Vapise Mari Boine, Ánnámáret on iskussa!
* *
Yksin ei Näkkäläjärvi-Länsman ole matkaa tehnyt. Yhtyeeseen kuuluvat suurenmoinen jouhikonsoittaja Ilkka Heinonen ja elektroniikan luoja Turkka Inkilä, joka soittaa myös shakuhachia, japanilaista kantikasta huilua. Albumilla elektroniikan osuus painottuu, se hallitsee joskus liiaksikin. Ánnámáretin ääni ja Heinosen jouhikko ovat niin mainio yhdistelmä, ettei sitä saisi hukata.
Anna Näkkäläjärvi-Länsman asuu poronhoitajaperheensä kanssa Nuorgamin kylässä. Työskentely ”korkealla” on ollut musiikillisesti hedelmällistä. Jäänkin rauhassa odottamaan seuraavaa askelta. Mitä jos joiun takaisin saanut kertoisi kokemuksestaan klarinetille!
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josefiina Vannesluoman esikoisalbumi on taidokkaasti luotu runollinen taideteos – arviossa Mortal Lease
LEVYT | Josefiina Vannesluoma tulkitsee yhtyeineen Edith Whartonin runoja. Upealla albumilla tekstin ja musiikin yhteys on häkellyttävän selvä.
Rautamaan sisarusten ikuinen kesä jatkuu – arviossa Iron Country Sistersin kakkosalbumi Grace
LEVYT | Haikean heleä americanayhtye vie mukanaan stemmoillaan ja rikkailla sovituksillaan. Iron Country Sistersin musiikillinen torni vakuuttaa harmonisuudellaan ja tunnelmallaan.
Matti Salo Quartetin kolmas levy soi jämäkästi tuplakvartetin voimin – arviossa 4 + 4
LEVYT | Kitaristi-säveltäjä Matti Salon kvartetti hyödyntää tutusti itämaisia sävyjä progejazzissaan. Nimen 4 + 4 takaa löytyy syvyyttä sointiin antava jousikvartetti.
Nykyjazzia modernisti ja omaäänisesti – arviossa Superpositionin kakkosalbumi II
LEVYT | Suomalaiskvartetin jokainen muusikko on yhtä tärkeä, näkyvä ja kuuluva, ja heidän osaamisensa ja yhteispelinsä on avain onnistuneeseen tulokseen.
