Kuva: The Valkyrians
LEVYT | Puhtaimmillaan genremusiikki voi kuulostaa ulkopuolisen korviin siltä kuin bändi soittaisi yhtä ja samaa biisiä. Onko Valkyriansiin Monsterpiece-albumi puuduttavaa sisäsiittoista ska-humppaa vai jotakin muuta?
Historia. Eräs jamaikalaisen musiikin diasporista on Englannissa 1960-luvun lopulla syntynyt skinhead-ska, jota myös early-reggaeksi kutsutaan. Toisin kuin Suomen vinkkelistä voisi ajatella skinien alku oli monikulttuurinen ja osin jopa rasismin vastainen. ”Hippireggaeta” se ei kuitenkaan ollut vaan laulujen aiheet korostivat työväenluokkaista ylpeyttä ja työttömyyden alhoa.
Lauluissa mainitaan usein rocksteadya kuuntelevat rudeboyt, jotka olivat skenen koviksia. Jamaikalla Bob Marleykin oli rudeboy ennen rastafariksi ryhtymistä. Bobin kutsumanimeksi ja levymerkiksi jäi Tuff Gong, ”kova jätkä”.
1980-luvun uuden aallon myötä ska koki englannissa toisen tulemisen.
* *
Vuosituhannen vaihteessa syntynyt ja skan retrotyyleillä laukkaava The Valkyrians on genren kotimainen edustaja. Nyt julkaistu Monsterpiece-albumi (Stupido, 2022) on 20-vuotisjuhlajulkaisu ja bändin viides. The Valkyrians on koko historiansa keikkaillut ahkerasti Suomen rajojen ulkopuolella.
Kuultuani Jukka Kiviniemen tuottaneen albumin ja soittavan nykyään yhtyeessä bassoa sekä Janne Haaviston miksanneen levyn ja hoitaneen perkussiot odotukseni virittyivät korkealle, kuuluvathan he rytmimuusikoiden eturiviin. Lisäksi Sami Saaren stemmalaulantaa kuullaan Make a Wish -kappaleen tukena korkealta ja kovaa, ja hyvä niin.
Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Juha ”Gladiator” Laine menehtyi juuri ennen levyn tekemistä. Nykyään Valkyrians-kitaristeja on kaksi: Seppo ”Skenga” Paarma ja Jaakko ”Mr. Wasp” Teittinen.
* *
Levyn käynnistää todellinen ska-anthem Hey Rudy Hey, jota seuraa videonakin julkaistu Mr. Train. Laulaja Jussi ”Angster” Erosen jimmysomervillemainen falsetti yhdistettynä tarttuviin popsävelmiin, kuten Windy Day, Beautiful Day ja jo mainittuun Make a Wish, kouraisee syvältä ja vie miellyttävällä tavalla kokonaisuutta puhdasoppisten genrerajojen ulkopuolelle.
Monsterpiece on varhaisreggaelle tyypillinen tyylien keitos. Esimerkiksi Cayoodlen groove ja tuimasti kauhuelokuvaelementtejä lainaava levyn nimikappale tekevät kuuntelukokemuksesta raikkaan.
Monsterpiece on vastaansanomattoman mielikuvituksellinen keitos pitkän linjan bändiltä. Loppunostona mainittakoon albumin hieno kauhuaiheinen kansitaide, joka on Mikko ”Vilunki3000” Viljakaisen käsialaa.
Petri Aarnio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hello darkness, my old friend – Echo Is Your Love palaa viimein albumikantaan
LEVYT | Tummasti junnaava ja äkäisen rupinen helsinkiläisyhtye julkaisee kuudennen albuminsa kuudentoista vuoden tauon jälkeen.
Sisaren debyyttialbumi esittelee uuden unipopduon – arviossa Valo valtaa vielä kaiken
LEVYT | Nora Mobergin ja Remi Roussellen duon esikoisalbumi tuo kuulijalle levyntäydeltä nostalgiaa, viattomuutta ja ristiriitoja.
NEØVin hauraan kuulas mutta hillityn jykevä indiepoprock lämmittää jälleen – arviossa Goodbye Nordhamn
LEVYT | Anssi ja Samuli Neuvosen pehmeän mahtipontisesti melankoliaa ja valoa indiepoprockissaan yhdistelevä yhtye julkaisee kuudennen albuminsa.
Lassi Frimanin melodinen kitarajazz svengaa – arviossa kvartettilevy Alteration
LEVYT | Kitaristi Lassi Frimanin kokoonpanoon kuuluvat basisti Antti Lötjönen, kosketinsoittaja Toomas Keski-Säntti ja rumpali Joonas Riippa.





