Kuvat: Ville Hautakangas / Alba Records
LEVYT | Petri Niemisen musiikissa jokaisella sävelellä ja fraasilla on tarkasti määritetty paikkansa, mutta kuulija ei voi niitä ennustaa eikä aavistaa.
”Chamber Musicia kuunnellessa tuntuu kuin kävelisi satumaisessa metsässä tai eksoottisessa puutarhassa.”
Petri Niemisen kamarimusiikista koostuvaa Chamber Music -levyä (Alba, 2025) kuunnellessa tuntuu kuin kävelisi satumaisessa metsässä tai eksoottisessa puutarhassa. Niemisen sävelkieli on runsasta, värikästä, yllätyksellistä ja välillä villiäkin, mutta samaan aikaan niin rakenteiden kuin yksityiskohtien osalta viimeisteltyä ja harkittua. Jokaisella sävelellä ja fraasilla on tarkasti määritetty paikkansa, mutta kuulija ei voi niitä ennustaa eikä aavistaa, mikä lisää musiikin tenhovoimaa.
Levyn avaa Charles Bukowskin teksteihin pohjautuva Bukowski Without Words. Neljän kappaleen kokonaisuus ilmentää hyvin Niemisen sävellystyölle keskeistä monimusiikillisuutta, jossa kirpeänkaunis melodisuus, jatsilliset sävyt, punkrockin rämäkkyys sekä tonaalisen ja atonaalisen rajoilla liikkuminen kohtaavat. Bukowski-paketin tulkinta on tyylikäs ja vahva.
Jarmo Hyväkkö, Reinis Birznieks ja Ville Hautakangas tulkitsevat Trion klarinetille, sellolle ja pianolle taiturillisesti ja latautuneesti. Soitinten välinen vuorovaikutus toimii oivallisesti paikoin hengästyttävässäkin teoksessa, jossa sävelkulut kietoutuvat toistensa lomiin kuin köynnöskasvit tai mutkikas arvoitus. Monitunnelmaisessa teoksessa tekstuuri on välillä anarkistista ja ankaraa, välillä huimaavan kaunista ja melodista, villien puuskien värittämää.
Niemisen sävelkieli pakenee määritelmiä. Hänen tapansa käyttää soitinten ilmaisuasteikkoja laaja-alaisesti ja yhdistellä sointeja odottamattomasti kuuluu kautta koko levyn. Päivi Pöyhösen ja Teija Parviaisen tulkitsemassa perinteisehköä modernismia edustavassa Duossa huomio kiinnittyy hetkiin, joissa huilun pehmeä sileys ja harmonikan karheat sävyt kohtaavat kiinnostavasti.
Levyn laaja soittajajoukko koostuu huippuluokan taiteilijoista ja niinpä kaikki esitykset ovat vaikuttavia ja timanttisiksi viimeisteltyjä.
Levyn päätteeksi satumaisista metsistä päädytään viidakkoon kaksiosaisen Kumbukumbu Msitun ja sen aikoinaan kantaesittäneiden hienojen soittajien (Jarmo Hyväkkö, klarinetti; Jyri Kurri, vibrafoni; Jarkko Uimonen, kontrabasso; Harri Lehtinen, rummut) matkassa. Lumovoimainen teos on mitä mukaansatempaavinta kuunneltavaa – salaperäistä, kaunista ja herkkää, tuikeaa ja väliin rennon jatsillista, kokonaisuudeksi tyylikkäästi rakennettua.
Kikka Holmberg
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on tukenut kirjoittajan työtä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.