Kuva: Svart Records
LEVYT | Hypnoottisen intensiivinen folkrockyhtye soittaa etnopoeettisen runokokoelman ihmiskunnan ryytimaassa.
”Nelikon soittamat loitsut kuulostavat samaan aikaan ajattomilta ja tuoreen kiinnostavilta.”
Pekko Käppi & K:H:H:L luo nahkansa kuudennella levyllään Oli kerran ryytimaassa… (Svart Records, 2025). Edellisestä Credo-levystä (2023) asti mukana ollut Mauritius-lähtöinen rumpali ja laulaja Gilbert Kuppusami on ollut nyt alusta asti mukana luomisprosessissa isommalla roolilla ja tuo soittoon oman, monessa liemessä keitetyn itsevarmuutensa. Käppi on jouhikkonsa ja laulunsa kautta edelleen nelikon liideri. Säveltäjä-sanoittaja Tommi Laineen täyttää kitarariffeillä ja laululla oman kaistansa Nuutti Vapaavuoren basson ohjatessa pohjavirtaa oikeaan suuntaan.
”Eräänlainen etnopoeettinen runokokoelma ihmiskunnan ryytimaassa”, kuten levyn saatteessa asiaa tiivistetään, peilaa ihmiskunnan historiaa ja rituaaleja aina menneiden vuosisatojen noitvainoista nykypäivän koulutuksen alasajamisiin ja kirjaverojen nostamisiin.
Onko ympyrä sulkeutumassa? Jääkö ihmiskunnasta jälkeen muuta kuin kaunis ajatus?
* *
Tähän tematiikkaan tempaa sisäänsä ensimmäisenä hypnoottisesti huohottava ja riisutusti kieliä viilaileva Ole huoleti, jossa Käpin laulupohdiskelu lupaa, että voi olla huoleti vaikkei aamulla heräisikään. Varpaillaan pysyttelevä kappale tarjoaa lopussa pientä särön pilkahdusta ja joikua, muttei missään kohtaa luovu pohjauomaa auraavasta pelkistetystä junnailustaan.
Henki puhuu lisää vauhtia muutaman pykälän ja siirtää laulua usvaisemman efektin taa. Kuppusamin lyömien polveilevuus tuo kivasti väriä palettiin.
Kiihdytys jatkuu Mustalla ruunalla, jossa soiton hypnoottinen viipyilevyys ja hillitty leijailevuus kohtaavat maukkaasti päällekäyvän ja rujon riffittelyn. K:H:H:L luo kappaleiden sisällä nahkaansa jatkuvasti ja kasvattaa pintakerrosta pintakerroksen päälle hallituilla liikkeillä. Kepeällä tanssijalalla pyörivä väliosa tuo jykeväksi kasvavaan splatterkuvastoiseen protoheavyloitsuun toimivaa vastapainoa.
Kaksi kynttilää palaa vaaniskelevampaan ja hiippailevampaan tunnelmaan, mutta yhtyeelle ominaisen karheasti kuiskaillen. Nelikon soittamat loitsut kuulostavat samaan aikaan ajattomilta ja tuoreen kiinnostavilta
Kepeän sielukas afropop Touni Minui on kuin eri bändin nuoliviinestä. Kuppusami laulaa veikeästi svengaavan ja kepeästi hengittävän tanssipyörteen äärellä kreoliksi ihmissudesta ja siltä suojautumisesta Keskiyön alaston -muotoon suomentuvalla kappaleella ilman K:H:H:L-soundiin olennaisesti nivoutuvaa hypnoosia, kiihkoa tai riffiä.
* *
Oi dai, dai! painaa kaasun pohjaan ja lähtee tiukasti paahtamaan maailmanlopun piirileikkilaulua kultaisista hevosista, jotka saapuvat noutamaan. Jouhikko kohtaa Rolandin 808-rumpukoneen ja alla lymyävän ikuisen dronen. Herkullisesti bassolla nytkyttelevä Annetaan vettä nousee komeaan kaareen ja Luusuu messuaa nuotioloitsun äärellä pienesti väristen ja hillityllä pyörteellä.
Lähes kahdeksan minuutin mittaan rukoustaan laskeva ja kasvattava Amen julistaa jykevällä iskulla ja kaiken sisäänsä imevällä säröpyörteellä sen verran väkevää luentaa että heikompaa alkaa hirvittää. Harvoin ovat musiikilliset rukoukset yhtä intensiivisiä ja päällekäyviä.
Päätöksenä soiva Kaunis ajatus rauhoittaa haikean jouhikkofolkin äärelle, nimensä mukaisen pienesti heleän tuokion äärelle. Levyn lopettava biisikaksikko loistaa kokonaisuudessa erityisen vahvasti.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.