Kuvat: Memphis Industries
LEVYT | Hauskasti eri suuntiin tempoilevaa indie folkia esittävä Jesca Hoop on viidennellä levyllään hämmästyttävä, yllättävä ja koskettava.
”Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin.”
Tom Waits on luonnehtinut Jesca Hoopin olevan kuin ”nelipuolinen kolikko”. Itse löysin Hoopin musiikin pariin Spotifyn suosituksista: Stonechild-albumin (2019) hittibiisi Red White and Black oli lumoava. Niinpä tähän uuteen albumiin oli helppo lähteä tutustumaan, kun sen uutuuslistalta bongasin.
Mitenköhän Order of Romancea (Memphis Industries, 2022) luonnehtisi jotenkin tiiviisti? Ainakin albumi on yllättävä, monikerroksinen ja tempoileva. Sen tyylissä on leikkisyyttä. Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin. Jonkinlaisena kaiken yhteen sitovana pohjavireenä on indie folk, täynnä pieniä poikkeamia ja omaperäisyyksiä.
Levyn aloittava Sudden Light on hyvä johdatus Jesca Hoopin maailmaan. Hatred Has a Mother riehakkaine torvineen on levyn kiehtovimpia kohokohtia. Lopusta löytyvä hiljaisen surumielinen Lyrebird on hieno lopetus. Silent Extinction kuvaa parisuhteen loppumisen jälkeistä toisen ihmisen pyyhkimistä pois omasta elämästä – ja ehkä siinä voi lukea viittauksia myös ympärillämme jatkuvasti tapahtuvaan hiljaiseen sukupuuttoon kuolemiseen.
Stonechildin tapaan tämäkin albumi on tehty yhdessä John Parishin (PJ Harvey, Aldous Harding) kanssa. Levyn musiikillinen monimuotoisuus vaatii vähän kuuntelukertoja ja totuttelua, jotta eri suuntiin poukkoilevasta musiikista saa otteen, mutta avauduttuaan Order of Romance kyllä palkitsee.
Jesca Hoop käsittelee sanoituksissaan runsasta valikoimaa aiheita, alleviivaamatta ja runollisella etevyydellä. Order of Romance on miellyttävän omaperäistä kuunneltavaa.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Levykatsaus: Mikko Sidoroff, Hannu Virtanen, Topi Korhonen Kerho
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on pyörinyt ruotsinkielistä ortodoksimusiikkia ja omaleimaisia lauluntekijöitä.
Us-yhtyeen kakkoslevy vakuuttaa brittiläisellä rosollaan – arviossa Everybody’s Giving Up The Cabaret
LEVYT | Helsinkiläisyhtyeen kakkoslevyllä kitara saa vinkua, laulussa saa olla munaa ja yhteissoittoa leimaa hallittu vaaran tunne.
Levykatsaus: Hanna Hysch!, Anton V. Kivi, Suurimot, Olva
LEVYT | ”Tää on mittumaari”! Jani Tuovinen kuunteli juhannustunnelmissa neljä kesäistä indie-sinkkua Pirkanmaalta.
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa Paul McCartneyn The Boys of Dungeon Lane
LEVYT | Paul McCartney palaa kuuden vuoden jälkeen tuottaja Andrew Wattin ohjastamana ja julkaisee yhden vahvimmista albumeistaan.