Kuvat: Memphis Industries
LEVYT | Hauskasti eri suuntiin tempoilevaa indie folkia esittävä Jesca Hoop on viidennellä levyllään hämmästyttävä, yllättävä ja koskettava.
”Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin.”
Tom Waits on luonnehtinut Jesca Hoopin olevan kuin ”nelipuolinen kolikko”. Itse löysin Hoopin musiikin pariin Spotifyn suosituksista: Stonechild-albumin (2019) hittibiisi Red White and Black oli lumoava. Niinpä tähän uuteen albumiin oli helppo lähteä tutustumaan, kun sen uutuuslistalta bongasin.
Mitenköhän Order of Romancea (Memphis Industries, 2022) luonnehtisi jotenkin tiiviisti? Ainakin albumi on yllättävä, monikerroksinen ja tempoileva. Sen tyylissä on leikkisyyttä. Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin. Jonkinlaisena kaiken yhteen sitovana pohjavireenä on indie folk, täynnä pieniä poikkeamia ja omaperäisyyksiä.
Levyn aloittava Sudden Light on hyvä johdatus Jesca Hoopin maailmaan. Hatred Has a Mother riehakkaine torvineen on levyn kiehtovimpia kohokohtia. Lopusta löytyvä hiljaisen surumielinen Lyrebird on hieno lopetus. Silent Extinction kuvaa parisuhteen loppumisen jälkeistä toisen ihmisen pyyhkimistä pois omasta elämästä – ja ehkä siinä voi lukea viittauksia myös ympärillämme jatkuvasti tapahtuvaan hiljaiseen sukupuuttoon kuolemiseen.
Stonechildin tapaan tämäkin albumi on tehty yhdessä John Parishin (PJ Harvey, Aldous Harding) kanssa. Levyn musiikillinen monimuotoisuus vaatii vähän kuuntelukertoja ja totuttelua, jotta eri suuntiin poukkoilevasta musiikista saa otteen, mutta avauduttuaan Order of Romance kyllä palkitsee.
Jesca Hoop käsittelee sanoituksissaan runsasta valikoimaa aiheita, alleviivaamatta ja runollisella etevyydellä. Order of Romance on miellyttävän omaperäistä kuunneltavaa.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sisaren debyyttialbumi esittelee uuden unipopduon – arviossa Valo valtaa vielä kaiken
LEVYT | Nora Mobergin ja Remi Roussellen duon esikoisalbumi tuo kuulijalle levyntäydeltä nostalgiaa, viattomuutta ja ristiriitoja.
NEØVin hauraan kuulas mutta hillityn jykevä indiepoprock lämmittää jälleen – arviossa Goodbye Nordhamn
LEVYT | Anssi ja Samuli Neuvosen pehmeän mahtipontisesti melankoliaa ja valoa indiepoprockissaan yhdistelevä yhtye julkaisee kuudennen albuminsa.
Lassi Frimanin melodinen kitarajazz svengaa – arviossa kvartettilevy Alteration
LEVYT | Kitaristi Lassi Frimanin kokoonpanoon kuuluvat basisti Antti Lötjönen, kosketinsoittaja Toomas Keski-Säntti ja rumpali Joonas Riippa.
Insomniumin Netherworlds on samaan aikaan erittäin hyvä ja bändin mittapuilla silti helppo levy
LEVYT | Insomnium lainaa Netherwordsilla aariaa 1600-luvun lopulta, mutta reivaa kurssia silti piirun verran populaarimpaan suuntaan.