Kuvat: Memphis Industries
LEVYT | Hauskasti eri suuntiin tempoilevaa indie folkia esittävä Jesca Hoop on viidennellä levyllään hämmästyttävä, yllättävä ja koskettava.
”Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin.”
Tom Waits on luonnehtinut Jesca Hoopin olevan kuin ”nelipuolinen kolikko”. Itse löysin Hoopin musiikin pariin Spotifyn suosituksista: Stonechild-albumin (2019) hittibiisi Red White and Black oli lumoava. Niinpä tähän uuteen albumiin oli helppo lähteä tutustumaan, kun sen uutuuslistalta bongasin.
Mitenköhän Order of Romancea (Memphis Industries, 2022) luonnehtisi jotenkin tiiviisti? Ainakin albumi on yllättävä, monikerroksinen ja tempoileva. Sen tyylissä on leikkisyyttä. Vaikutteita on haettu monista suunnista ja sekoitettu yhteen välittämättä liikaa siitä, mikä sopii minnekin. Jonkinlaisena kaiken yhteen sitovana pohjavireenä on indie folk, täynnä pieniä poikkeamia ja omaperäisyyksiä.
Levyn aloittava Sudden Light on hyvä johdatus Jesca Hoopin maailmaan. Hatred Has a Mother riehakkaine torvineen on levyn kiehtovimpia kohokohtia. Lopusta löytyvä hiljaisen surumielinen Lyrebird on hieno lopetus. Silent Extinction kuvaa parisuhteen loppumisen jälkeistä toisen ihmisen pyyhkimistä pois omasta elämästä – ja ehkä siinä voi lukea viittauksia myös ympärillämme jatkuvasti tapahtuvaan hiljaiseen sukupuuttoon kuolemiseen.
Stonechildin tapaan tämäkin albumi on tehty yhdessä John Parishin (PJ Harvey, Aldous Harding) kanssa. Levyn musiikillinen monimuotoisuus vaatii vähän kuuntelukertoja ja totuttelua, jotta eri suuntiin poukkoilevasta musiikista saa otteen, mutta avauduttuaan Order of Romance kyllä palkitsee.
Jesca Hoop käsittelee sanoituksissaan runsasta valikoimaa aiheita, alleviivaamatta ja runollisella etevyydellä. Order of Romance on miellyttävän omaperäistä kuunneltavaa.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vilpitöntä tunnelmointia – arvioitavana Evitan Hei vaan Teija -EP
LEVYT | Esikois-EP:nsä julkaissut Evita on kahden nuoren naisen muodostama yhtye Helsingistä. Hei vaan Teija -EP:llä kuuluu pop, folk ja kantri.
Suomiräpin Väinämöinen laulaa kilpakosijat jälleen suohon – arviossa Palefacen Autofiktio
LEVYT | Ysäriräpin tumman lätsähtävään biittiin ja ilmavan akustiseen soittoon luottava Autofiktio rakentaa Palefacen henkilökohtaisille muistoille ja kokemuksille.
Levykatsaus: Aili Ikonen, Anders Jormin, Valtteri Laurell, Antti Lötjönen
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran levykatsauksessa soi neljä erilaista yhtyettä: kaksi puhdasta jazzlevyä, kaksi laululevyä, kaksi basistia ja kaksi laulajaa.
UGH!! Terveet kädet on jälleen kohdannut mustan vinyylin ja tiivistänyt pohjoissuomalaisen ahistuksen
LEVYT | Hardcore-punkin edelläkävijä potkii, paukuttaa ja kaahaa paluulevyllään tuttua armotonta pärinäänsä metallivaikuttein, mutta uppoaako se kuin kynttilä Terveiden käsien varhaisen levyn kanteen?