Kuva: We Jazz
LEVYT | Suomalaiskvartetin jokainen muusikko on yhtä tärkeä, näkyvä ja kuuluva, ja heidän osaamisensa ja yhteispelinsä on avain onnistuneeseen tulokseen.
”Fanfaarinomaiset duoesitykset iskevät yllättävän hypnoottisella tavalla kuulijan tajuntaan.”
Superposition on yksi tämän hetken merkittävimpiä suomalaisen nykyjazzin kokoonpanoja. Yhtyeen toinen albumi II (We Jazz, 2024) ilmestyi keskikesällä ja on yhtä vakuuttava kuin neljän vuoden takainen debyyttialbumi. Kokoonpano on pysynyt samana: Adele Sauros sopraano- ja tenorisaksofonissa, Linda Fredriksson altto- ja baritonisaksofonissa, Mikael Saastamoinen kontrabassossa ja Olavi Louhivuori rummuissa.
Musiikin energisyys ja melodisuus sekä vahvat ja vauhdikkaat improvisaatio-osuudet ovat kantavia tekijöitä myös tällä uudella albumilla, jolla kuullaan jokaisen kvartetin jäsenen sävellyksiä, Olavi Louhivuoren teoksia peräti neljä. Jo Louhivuoren säveltämässä avauskappaleessa Clouding kuullaan balladimaisella otteella soitettua omaperäistä soitinkäsittelyä, joka kehittyy pikku hiljaa leikkisäksi improvisaatioherkuksi ja erityisesti kahden puhaltajan kimppasoitoksi.
Jokaisella muusikolla on vahva rooli, ja eturintamassa on puhaltajakaksikko. Linda Fredrikssonin ja Adele Saurosin ”vuoropuhelut” ja kaksiääniset teemaosuudet hallitsevat albumin jokaisessa kappaleessa. Yksinkertaisilta, jopa minimalistisilta kuulostavat, lähes fanfaarinomaiset duoesitykset iskevät yllättävän hypnoottisella tavalla kuulijan tajuntaan. Fredriksson vasemmassa ja Sauros oikeassa kanavassa puhaltavat ääniä, jotka tuovat mieleen joutsenten ja hanhien pajatusta, pulinaa, rupattelua ja töräyttelyä ja jopa kurkien ja haikaroiden voimakkaita rääkäisyjä ja kiljaisuja.
Olavi Louhivuoren ja Mikael Saastamoisen virtuoosimaiset kyvyt tulevat esiin kauttaaltaan mutta erityisesti muutamien kappaleiden soolo-osuuksissa. Esimerkiksi Supersevenissä he soittavat intron ja sitovat hienosti kappaleen kokonaiseksi puhaltimien yhtyessä soittoon. Saastamoisen intensiivinen bassointro Angel Oakin alussa johdattaa puhaltajat hellään ja rauhalliseen balladiin, joka muotoutuu saksofonien liverrykseksi ja puhinaksi. Louhivuori ja Saastamoinen luovat hienostunutta ja tukevaa tunnelmaa, ja heidän värikkäät ja moni-ilmeiset soolo-osuutensa sekä taustalla myötäilevä säestys tuovat rikkautta ja ovat mieleenpainuvia.
Kappaleet muodostavat toinen toistaan seuraavan jatkumon ja harmonisen albumikokonaisuuden vuorotellen rauhallisemmista osista mukaansatempaaviin ja railakkaisiin improvisaatio-osuuksiin. Koko kvartetin yhteissoitto on saumatonta. Jokainen muusikko on yhtä tärkeä, näkyvä ja kuuluva, ja heidän osaamisensa ja yhteispelinsä on avain onnistuneeseen tulokseen.
Albumin sävelmät ovat jäljittelemättömiä, hyvin omaperäisiä ja tunnistettavia juuri Superpositionin tuotannoksi. Teos toisensa perään vie äänimaisemiin, joissa saksofonit kitisevät, natisevat ja paukkuvat lumoavasti. Bändi on hitsautunut upeaksi kvartetiksi, jota kuuntelee mieluusti levyltä, livekonserteista puhumattakaan.
Levy on saatavilla CD:nä, digitaalisesti ja sinisenä ”Curacao”-vinyylipainoksena
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
