Kuva: Decca/Glassnote
LEVYT | Norjalainen Aurora Aksnes sorvaa modernia popmusiikkia feministisellä sanomalla ja uskomattomalla taidolla. Kolmosalbumi The Gods We Can Touch esittelee Auroran parasta osaamista tähän asti ja on täynnä hittejä.
”Vankka kandidaatti vuoden albumiksi jo näin tammikuussa.”
Norjalainen Aurora Aksnes (s. 1996), joka esiintyy tyylitellyllä nimellä AURORA, aloitti biisien tekemisen kuusivuotiaana. Niinpä nuorelle naiselle on ehtinyt kertyä kokemusta ja osaamista.
The Gods We Can Touch (Decca/Glassnote, 2022) on Auroran kolmas albumi; esikoislevy All My Demons Greeting Me as a Friend ilmestyi vuonna 2016 ja kakkosalbumi A Different Kind of Human (Step 2) vuonna 2019. Uutta albumia on ennakoitu sinkuilla jo kesästä 2021 alkaen ja sen soitetuimmille sinkuille on kertynyt Spotifyssä jo yli 20 miljoonaa soittokertaa.
Auroran omaleimaista tyyliä on kuvailtu taidepopiksi, jossa on vaikutteita syntikkapopista ja pohjoismaisesta folkista. Aurora on äänialaltaan sopraano, joten laulu on korkeaa ja heleää. Taustat ovat sitten enimmäkseen elektronista poppia.
Viidentoista kappaleen mittainen biisilista saa odottamaan pitkää levyä, mutta eipä tämä ole kestoltaan kuin 50 minuuttia. Biisit ovat siis enimmäkseen kolmen minuutin pop-ihannemitassa.
Mukana on monta tanssilattiakelpoista bängeriä. Hittejä piisaa heti alusta alkaen: Everything Matters, Giving In To the Love, Cure For Me, The Innocent, A Temporary High, Blood in the Wine… Mukana on muutakin kuin elektropoppia, tunnelmaa pidetään yllä hienovaraisesti ja fiilis vaihtelee A Temporary High’n euroviisuhurmoksesta Artemiksen haitarivalssiin.
Aurora on feministi ja pitänyt meteliä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Kappaleet pitävät naisten puolta, mikä on oikein ja hyvin, sortumatta kuitenkaan sormi pystyssä saarnaamiseen. Tekstit ovat kiinnostavia ja tyylikkäitä.
Come and feel alive, lover
Come and feel the love, like a sinnerShout it louder
Shout it for the ones who could never say”Come and feel ashamed, mother”
”Can you break the chains off her?”
Shout it louder, not a sinner, she’s a love
Minulle Aurora oli uusi tuttavuus, joten kuuntelin läpi aikaisemmatkin albumit. Hyvältä nekin kuulostivat, eikä uusi albumi vie Auroran musiikkia ennenkuulemattomiin suuntiin. Samsta artistista on selvästi kyse.
Samalla uskaltaudun vähienkin kuuntelujen perusteella sanomaan, että Auroran biisinkirjoituskynä on terävämmässä kunnossa kuin aiemmilla levyllä. The Gods We Can Touch nousee Auroran levyistä ykköseksi selvällä erolla edeltäjiinsä.
Kokonaisuus on yksinkertaisesti huikea. The Gods We Can Touch on todella mojova yllätys ja vankka kandidaatti vuoden albumiksi jo näin tammikuussa.
Nuoriso on näissä tietysti etumatkalla: tyttäreni tunnisti heti levyn TikTokissa hiteiksi nousseet kappaleet. Itse kuuntelin vanhanaikaisesti koko albumia läpi kerta toisensa jälkeen hyvin tyytyväisenä.
Monet levyn biiseistä pääsevät soittolistoilleni, mutta kyllä koko albumiakin voi aivan hyvin pyörittää läpi, sen verran hyvin paketti on kasattu.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jouni Kaipaisen musiikki soi vangitsevasti Tampere Filharmonian South by Northeast -levyllä
LEVYT | Tampere Filharmonian uudella levyllä liikutaan Jouni Kaipaisen sävelin niin länsiafrikkalaisissa kuin pohjoisissakin maisemissa.
Kovaa rasvaa ei leiki – Tarinaksi paketoitu valhe on yhtyeen tähän mennessä vahvin kokonaisuus
LEVYT | Iskä, mitä oli hardcore-punkki? Se oli nopeaa ja raakaa rokkia. On hc:ta nykyäänkin. Jokainen vain haluaa keksiä sille oman nimen.
Skunk Anansie väläyttelee muttei lunasta – arviossa The Painful Truth
LEVYT | Lontoolaisen vaihtoehtorockyhtyeen pitkään kypsyttelemä seitsemäs levy vakuuttaa vain paikoin.
Levykatsaus: Solemn Golem, Nightbird, Jukka Nousiainen Trio, Penelope Trappes
LEVYT | Unelmien bändi Solemn Golem muotoutuu, Jukka Nousiaisen trio debytoi, Nightbirdin folk ihastuttaa ja Penelope Trappes vie pimeään metsään.