LEVYT | Tokion-matkasta inspiroitunut Hana tarjoaa tanssittavia hittejä ja monenlaista tunnelmointia Murder on the Dancefloor -hitistään tunnetulta Ellis-Bextorilta.
”Kokeneen artistin albumi on kypsää ja tyylikästä työtä.”
Nyt ei suinkaan olla vesikalusteiden parissa; ”hana” on japania ja tarkoittaa kukkia ja kovin kukkealta Sophie Ellis-Bextor levyn kannessa näyttääkin. Ellis-Bextor aloitti uransa 1990-luvun lopulla Theaudience-indiebändissä. Varsinainen läpimurto tuli vuonna 2000 Theaudiencen hajottua, kun Ellis-Bextorin laulama DJ Spillerin Groovejet (If This Ain’t Love) -kappale rohmusi palkintoja.
Seuraavana vuonna oli vuorossa debyyttialbumi Read My Lips, jolta kaikki sopivan ikäiset tietävät vähintään Murder on the Dancefloor -hitin, joka oli koko Euroopan soitetuin kappale vuonna 2002. Sen jälkeen levyjä on seurannut tasaisesti muutaman vuoden väliajoin – siinä sivussa Ellis-Bextor on ehtinyt myös saada viisi lasta ja tehdä sata jaksoa töissäkäyviä äitejä haastattelevaa Spinning Plates with Sophie Ellis-Bextor -podcastia.
Hana on Ellis-Bextorin seitsemäs albumi. Se on tehty yhdessä Ed Harcourtin kanssa, kuten kaksi edellistäkin albumia (Wanderlust ja Familia). Yhteistyö päättyy ilmeisesti tähän, eli levyistä muodostuu jonkinlainen trilogia. Sen pohjana on juuri ennen Covid-19:ää tehty matka Tokioon; matka oli inspiroiva, mutta olosuhteiden – matkan jälkeen alkanut pandemia, Ellis-Bextorin isäpuolen sairastuminen ja kuolema – johdosta myös ristiriitainen. Hana pohtiikin paljon elämää, kuolemaa, optimismia ja kuolevaisuutta.
Hana ei ole mikään hittiputki ja veikin oman aikansa, että kokonaisuutta oppi arvostamaan. Levy oli meillä alkukesän soundtrack, olemme kuunnelleet sitä paljon, ja siltä on löytynyt ihanaa syvyyttä ja monimuotoisuutta. Jos olisin arvioinut levyn hätäisesti, olisin antanut ehkä kolme ja puoli tähteä, mutta arvio on noussut kuuntelukertojen myötä. Tämä on nimittäin hieno kokonaisuus!
Pitkänpuoleiselle albumille – 12 kappaletta ja 50 minuuttia tuntuu nykyään aika pitkältä – mahtuu monenlaista, eikä jokainen biisi tietenkään timanttia ole. Mukana on kuitenkin monta loistavaa vetoa. Aloituskappale A Thousand Orchids on vähän hidasta lämmittelyä, mutta sen jälkeen tulee tiukka trio: Breaking the Circle, Until the Wheels Fall Off ja varsinkin ihanan makea diskopala Everything Is Sweet ovat levyn huippua.
Levyn loppupuolelta löytyy paitsi kepeää psykedeliaa (Hearing in Colour) ja unenomaista tunnelmointia (He’s a Dreamer), myös avaruudellisiin sfääreihin kurottava, taianomainen Beyond the Universe ja napakan diskopoljennon päälle tunnelmoitu Reflections.
Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on hurmaava matka läpi erilaisten tunnelmien. Kokonaisuudessa on virkistävää rentoutta ja pakottomuutta. Tästä voi poimia kovimmat hitit soittolistoille, toki, mutta albumikokonaisuudellekin kannattaa antaa tilaa kasvaa. Hana on hieno levy.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Raukeasti pohdiskelevat nuotiojuhlat – arviossa Asan Eteenpäin Elävä
LEVYT | Asan uudelta albumilta on riisuttu biitit ja luupit orgaanisen pohdiskelun tieltä. Eteenpäin Elävä jammailee akustisen kitaran tahtiin.
Nyt pukinkonttiin on tarjolla niin kauneimpia kuin kalleimpiakin joululauluja
LEVYT | Täksi jouluksi on ilmestynyt kaksi uutta joululevyä, joiden lauluissa heijastuu erityisen hyvin yhteiskunta, jossa laulut on sävelletty.
Mä oon vähän outo, mutta silti ok – arviossa 20 000 Hz -yhtyeen kolmoslevy Kaaosteoria
LEVYT | 20 000 Hz -yhtyeen suriseva soundi rakentuu syntetisaattoreille ja rumpukoneille, mutta melodia loistaa rosoisuuden keskeltä.
Levykatsaus: Keith Jarrett, Trygve Seim, Louis Sclavis, Avishai Cohen, Tord Gustavsen
LEVYT | Müncheniläinen levymerkki ECM on käsite. Modernin, eurooppalaistyylisen avantgarden lipunkantaja tunnetaan virheettömästä, pohjoismaisen viileästä soundistaan.
