Kuvat: Dub Vallila / Helmi Levyt
LEVYT | Vallila Dub modernisoi perinteistä dub-soundia tuoden mukaan elektrovaikutteita sekä pohjoismaista melankoliaa.
”Kaikua on Katakom Beatilla tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia.”
Suomalaisia vanhan koulukunnan dub-julkaisuja ei ole ruuhkaksi asti. Tyhjiötä paikkaamaan rientää Dub Vallila, jonka nokkelasti nimetty Katakom Beat on riemastuttavimpia kotimaisia reggae-johdannaisia levyjä miesmuistiin.
Levyn ytimessä on Augustus Pablon, Scientistin, King Tubbyn ja Lee Perryn pionerisoima juureva ja kaikuisa dub, mutta pieniä päivityksiäkin vuosikymmeniä vanhaan konseptiin on tehty. Levyn läpi kulkevien kevyiden elektrovaikutteiden ohella Dub Ceremony -kappaleella kuullaan Agents-henkistä rautalankakitaraa, ja ylipäätään sävellyksissä iloiseen jamaikalaiseen pohjavireeseen sekoittuu pohjoismaista melankoliaa.
Kevyt modernisointi on toki perusteltua, mutta samalla sointia on ehkä paikoin viety liian kliiniseen suuntaan: dubiin kuuluu tietty likaisuus ja tunkkaisuus. Kaikua on Katakom Beatilla kuitenkin tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia. Dub Mystiquella kuulas huilu soi kuin Miles Davisin He Loved Him Madlylla ikään.
Kaikkiaan Dub Vallila on onnistunut luomaan 32-minuuttisen tutkielman dubin parhaista puolista sopivan persoonallisella mutta silti perinnetietoisella otteella. Joku voisi moittia Katakom Beatia monotonisuudesta, mutta siinä tapauksessa tämä joku olisi ymmärtänyt koko dubin idean täydellisen väärin. Miksi korjata sellaista, mikä ei ole rikki?
Arttu Rantakärkkä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomiräpin Väinämöinen laulaa kilpakosijat jälleen suohon – arviossa Palefacen Autofiktio
LEVYT | Ysäriräpin tumman lätsähtävään biittiin ja ilmavan akustiseen soittoon luottava Autofiktio rakentaa Palefacen henkilökohtaisille muistoille ja kokemuksille.
Levykatsaus: Aili Ikonen, Anders Jormin, Valtteri Laurell, Antti Lötjönen
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran levykatsauksessa soi neljä erilaista yhtyettä: kaksi puhdasta jazzlevyä, kaksi laululevyä, kaksi basistia ja kaksi laulajaa.
UGH!! Terveet kädet on jälleen kohdannut mustan vinyylin ja tiivistänyt pohjoissuomalaisen ahistuksen
LEVYT | Hardcore-punkin edelläkävijä potkii, paukuttaa ja kaahaa paluulevyllään tuttua armotonta pärinäänsä metallivaikuttein, mutta uppoaako se kuin kynttilä Terveiden käsien varhaisen levyn kanteen?
Ei tää oo Central Park, vaan märkä Karhupuisto – arviossa Maustetyttöjen Maailman onnellisin kansa
LEVYT | Suomalaisen melankolian taitajat siirtyvät kolmannella albumillaan entistä vahvemmin kasaridiskoon.