Kuvat: Dub Vallila / Helmi Levyt
LEVYT | Vallila Dub modernisoi perinteistä dub-soundia tuoden mukaan elektrovaikutteita sekä pohjoismaista melankoliaa.
”Kaikua on Katakom Beatilla tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia.”
Suomalaisia vanhan koulukunnan dub-julkaisuja ei ole ruuhkaksi asti. Tyhjiötä paikkaamaan rientää Dub Vallila, jonka nokkelasti nimetty Katakom Beat on riemastuttavimpia kotimaisia reggae-johdannaisia levyjä miesmuistiin.
Levyn ytimessä on Augustus Pablon, Scientistin, King Tubbyn ja Lee Perryn pionerisoima juureva ja kaikuisa dub, mutta pieniä päivityksiäkin vuosikymmeniä vanhaan konseptiin on tehty. Levyn läpi kulkevien kevyiden elektrovaikutteiden ohella Dub Ceremony -kappaleella kuullaan Agents-henkistä rautalankakitaraa, ja ylipäätään sävellyksissä iloiseen jamaikalaiseen pohjavireeseen sekoittuu pohjoismaista melankoliaa.
Kevyt modernisointi on toki perusteltua, mutta samalla sointia on ehkä paikoin viety liian kliiniseen suuntaan: dubiin kuuluu tietty likaisuus ja tunkkaisuus. Kaikua on Katakom Beatilla kuitenkin tarpeeksi ja bassot ovat asiaankuuluvan muhevia. Dub Mystiquella kuulas huilu soi kuin Miles Davisin He Loved Him Madlylla ikään.
Kaikkiaan Dub Vallila on onnistunut luomaan 32-minuuttisen tutkielman dubin parhaista puolista sopivan persoonallisella mutta silti perinnetietoisella otteella. Joku voisi moittia Katakom Beatia monotonisuudesta, mutta siinä tapauksessa tämä joku olisi ymmärtänyt koko dubin idean täydellisen väärin. Miksi korjata sellaista, mikä ei ole rikki?
Arttu Rantakärkkä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Deep Purple laukkaa edelleen pirteästi – arviossa uutuusalbumi =1
LEVYT | Raskaamman rockin legendan 23. albumi riffittelee, juoksee ja tiluttelee energisesti ja pitää onnistuneesti kiinni yhtyeen tunnuselementeistä.
Kesälehti kuunteli kummitustarinoita ja vieraili Pelimuseossa tunteita herättävien japanilaisten pelien parissa
KESÄLEHTI | Kesälehti Tampereen tämän viikon numerossa käsitellään sitä, mikä saa tamperelaiset kummittelemaan. Joka paikkakunnan kummitustarinoilla on jokin aihe suosittu yli muiden.
Levykatsaus: Tomasz Stanko Quartet, Pamela Kilpeläinen & Heikki Sarmanto, Fred Hersch
LEVYT | Arto Murtovaaran kokoamassa levykatsauksessa on tällä kertaa klassisen viileästi svengaavaa jazzia, lauluiksi puettuja Edith Södergranin runoja sekä William Shakespearen varjo.
Värikäs ja visionäärinen palapeli – arviossa Orchestra Nazionale Della Lunan Selene’s View
LEVYT | Kosketinsoittaja Kari Ikosen ja saksofonisti-huilisti Manuel Hermian perustama kvartetin musiikki on nimensä mukaisesti kuin toiselta planeetalta.