Mikko Iivanainen kitaroi luontoa kunnioittaen – arvostelussa uusi albumi A River Runs Through It

15.02.2020
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Levyarvostelu: Albumin otsikosta sekä jokaisen kappaleen nimestä käy ilmi, että Mikko Iivanainen on valjastanut luonnon käyttövarakseen ja on yhtä sen kanssa.

Mikko Iivanainen: A River Runs Through It (Iivana Records, 14.2.2020).

Kitaristi Mikko Iivanainen asettautuu uuteen rooliin A River Runs Through It -albumillaan, sillä hän on lähtenyt omille teilleen sooloartistina.

Herkästi soittava kitaristi tunnetaan erityisesti Johanna Iivanaisen kanssa muodostamasta duosta sekä mainioista jazzyhtyeistä Nordic Trinity, Free Control ja Loco Motife. Albumin otsikosta sekä jokaisen kappaleen nimestä käy ilmi, että hän on valjastanut luonnon käyttövarakseen ja on yhtä sen kanssa.

Avausraita Morning Song tuo mieleen toki Cat Stevensin hittikappaleen Morning Has Broken pyrkien ehkä herättämään kuulijan lempeästi. En kyllä vielä herää; jään loikomaan ja kuuntelemaan, mitä tuleman pitää.

Nimikappaleese A River Runs Through It, joka on pikemminkin jatkumo aamulaululle. Virta vie eteenpäin verkkaisesti, ja monipuolinen luonto jatkaa näyttäytymistään jopa romanttisesti: Swan Couple, Blessings, Sunset Glow, Otter’s Dinner, Fox Family, A Nest By The Path.

Kappaleet muistuttavat jossain määrin toisiaan, eikä aina selvästi huomaa, milloin ne vaihtuvat. Albumi kannattaakin kuunnella teoskokonaisuutena.

Äänimaailma on yllättävään runsas ottaen huomioon, että levyllä ei kuulla muita muusikoita. Taitavasti ja sensitiivisesti soitintaan käsittelevä Iivanainen vaihtelee akustisesta kitarasta sähköiseen ja jopa pitkäkaulaisempaan baritonikitaraan. Huiluäänet kimaltelevat suloisen kirkkaasti soittajan väräytellessä kieliä kevyesti.

Jos kaipaa rankan päivän jälkeen rauhoittavaa musiikkia, on helppo suositella A River Runs Through It -albumia. Iivanaisen herkkä soitto sopii mitä parhaiten kevyen tekemisen taka-alalle, mietiskelyyn ja rentoutumiseen – ja vapaa-aamun heräilymusiikiksi.

Marita Nyrhinen