Kuvat: Lördag
LEVYT| Michael Bleun suomenkielinen soul vakuuttaa heleän kimaltelevalla tyylillään. Timanttejakin löytyy.
”High School Drama operoi kepeän soulin, sielukkaan iskelmän ja elokuvallisen laajakangaspopin sulavalla keitoksella.”
Mustasaaressa syntynyt, Vaasassa kasvanut ja Helsinkiin kotiutunut Mikko Kananoja on monipuolinen laulaja-lauluntekijä ja tuottaja, jonka Michael Bleu -nimellä toimiva, amerikkalaisesta soulista, iskelmästä ja rockista ammentava suomenkielinen soolo on alusta asti vakuuttanut viimeistellyllä soundillaan, sielukkaan elokuvallisilla koukuillaan ja rennolla svengillään. Muun muassa The Duke- ja Colorblue-yhtyeistä tuttu Kananoja on kasvanut vuosikymmenten saatossa myös näkemykselliseksi ja kysytyksi tuottajaksi.
Viidennellä albumillaan Bleu sukeltaa otsikon mukaisesti koulujen päättäjäistanssien dramaattisiin käänteisiin. Musiikillisesti keinutaan ja svengataan hyvin avarasti ja pehmeästi silitellen. Isosti kimaltelevalla mutta pienieleisellä orkestraatiolla koristautuva musiikki operoi kepeän soulin, sielukkaan iskelmän ja elokuvallisen laajakangaspopin sulavalla keitoksella. Parhaimmillaan High School Drama (Lördag, 2026) valssaa upean harkiten ja leveän hengittävästi. Kananojan tyylitaju pääsee oikeuksiinsa.
* *
Levyn käynnistävän Katastrofeja-kappaleen mikarättömäisesti kiekaiseva laulustartti livauttaa tahallaan överimittarin tuntumaan, ihan vaan antaakseen sokerisuudelle rajat. Autereisesti ja hattaraisesti kuulaileva kappale ei kuitenkaan tavoittele ylimakeaa diskoelvistelyä vaan soi akustisen kitaran ja kuulaiden mausteiden sivelyiden äärelle istahtavaa kaihoa ja isosti mutta kaikessa rauhassa tunnelmoivaa elokuvallista sisääntuloa alta kimaltelevan riemukaaren.
Hienosti stemmoilla siipiä levittävä Lopullinen päätepiste askeltaa melodisesti koukukkaammin ja vetäytyy tarttuvalla ”siirryn syrjään, synkimpään, taas yksistään, itkemään” -sanailulla kohti isosti kimaltelevan mutta leppoisasti askeltavan soulin lohduttavaa syliä. Sadepisaroiden tapaan putoilevat sormiot, hattarainen kuulas puuterilumi ja laulun helponoloinen falsettiin taipuminen tekevät tunnelmoinnista riemastuttavaa.
Tanssilattialla on jo reippaampi askel ja toivoa täynnä oleva positiivinen draivi, vaikka rakkauden haavekuvaa lähestytään ujosti kierrellen ja kaarrellen. Kaikki iskut ollaan valmiita ottamaan vastaan leuka pystyssä, vaikka toteutus ei reippaassa toiveikkuudessaan ole lainkaan uhoava vaan ennemmin rakastava.
Puolentoista minuutin autereinen instrumentaali Fillariretki polkee hetken auringossa vihellellen, huolista irrallaan. Maailman vahvin mies sukeltaa öisesti sykkivään ja raukeasti kimaltelevaan pohdiskeluun. ”Halkolaiturilla pelkään pahimpaa, uutta päivää ilman sua” -sanailee haaveilija jälleen hienosti stemmojen tukemana. Umpirakastunut mies varastaa tulppaaneja matkalla rakkaan luo, rustaa rakkausrunoja ja valvoo sydän karrella.
* *
Viettelyksen kiemurissa rakkaan odottamisen luoma ahdistus kanavoi ongelmia. Kirkkaasti korkealta kaartava Bleu täyttää hienosti rikkaan soultunnelman vaatiman laulun ison tunteen. Mariankadulla hidastaa ja riisuutuu sähköisen sykkeen, eteerisen kimaltelun ja kuulaiden puhaltimien luomaan maisemaan. Reippaan vaivaton ja heleän menevä Viimeinkin sut saan nousee esiin laulukoukullaan ja helposti laukkaavalla ilmavalla juoksutuksellaan.
Ajattomasti pienellä valssinpyörteellä hymyävä Aika sen vielä korjaa jatkaa upeasti niiden hetkien parissa, jolloin kaikki tuntuu hyvältä eivätkä rankkasateetkaan käännä suuta mutruun. ”Vuoksi meidän kaiken kestän” -säe kertoo rakkauden voimasta. Tanssijalat kenkään vetävä Vaihdan maisemaa vakuuttaa vaivattomalla vauhdillaan ja elokuvallisen menevällä värityksellään jousisovituksineen kaikkineen.
Ihanan kaihoisa Ikävöin aikaa jatkaa loistavien yksilöiden sarjaa kiireettömän säkeistön ja siitä upeasti nousevan kertosäkeen sulavan täyteläisellä sovituksella. Bleu pääsee irrottelemaan kielenkantojaan muttei haasta vaan täydentää harsoisen haikeaa valssinpyörrettä ja kauniin elokuvallista väritystä. Huilulla puhalteleva Omistettu mulle pysähtyy öisen raukeuden ääreen yhtä lailla tyylikkäästi mutta meinaa hiukan kadota autereensa sisään. Lyhyt Rewind Play Pause kelailee takaisin menneiden muistojen äärelle samoilla humisevan harsoisilla elementeillä.
High School Draman tähtihetkiä on monta eikä Bleu kolmentoista raidan matkalla juuri kadota luomansa soultapetin punaista lankaa tai tunnelmallista ydintä. Pistän levyn mielellään saman tien uudestaan soimaan.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anna Inginmaa sukeltaa poppiin elokuvallisen jazzahtavasti – arviossa Yhdeksän elämää
LEVYT | Yhdeksän elämää -albumin kappaleet matkaavat tumman elokuvallisesti laulajakeskeisen jatsahtavan popin maailmoissa.
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.