Kuvat: Svart Records / Antti Sepponen
LEVYT | Rautalankasurf-yhtye Mary Ann Hawkins uskaltaa rikkoa kaavaa hukkaamatta ydintään.
”Kaikki solistien kanssa esitetyt kappaleet ovat priimaa eikä instrumentaaliosastokaan notkahtele.”
Helsinkiläinen Mary Ann Hawkins esitteli vuoden 2022 debyyttialbumillaan perustan, jossa rautalankakaiku, surfrockin säröinen kaahaus ja ilmava melodisuus löivät kättä Viikinsaaresta villiin länteen ulottuvilla teemoillaan. Yhtyeen toinen albumi Helsinki Surf City (Svart, 2025) jatkaa tanssittavan surfrockin äärellä, mutta uskaltaa laventaa sen rajoja muun muassa vierailevilla solisteilla. Vaikka maisema on ollut koko ajan maukas ja rintakarvat sopivasti töröllään, tuo yhtyeen ennakkoluulottomuus ja kaavoihin kangistumattomuus pakettiin sopivasti lisää ulottuvuuksia ja uusia sävyjä.
Munakkaasti tuuttaava saksofoni keulassaan svengaava rautalankasurf heruttaa vielä muutaman ripauksen lisää näkemyksellä valittujen solistien avulla. Perusasiat ovat silti kunnossa ihan omillaankin. Murea avausraita Is Back! alleviivaa lajityypin uusien mestarien olevan täällä taas ja ennen muuta nälkäisinä. Samaan aikaan kipakka ja säröinen mutta myös letkeästi juokseva soundi viiltää saksofonilla juuri sopivasti. Huohottava nytke ja tiukka vauhdinpito kantaa Hawkinsin lautaa tyylikkäästi laineilla.
Stepan mukavan leppoisa mutta vauhdikas räpjuoksutus yhdessä rautalankamaalauksen kanssa luo toimivat vastakappaleet Beatlesin viisaat sanat -kappaleeseen. Helpottaa, jos muistaa että ”hei, ihan sama”. Haunted House Chemnitz palaa turboahdetun surffirautalangan juoksuun tuoden palettiin itämaista twistiä. Sonnikuoron hei-huudot kiteyttävät tekemisen meiningin.
Muutaman asteen haikeampi melankolinen maalaus leimaa Hi, This is Robertoa, jossa nykii silti sama energia ja eteenpäin pyrkivä viriliteetti ja tummista vesistä huolimatta myös valo.
Spomenik Beat palaa aluksi tummempaan laukkaan, mutta löytää sekin tien kohti pintaa. Sen hienosti humisevat hengähdyshetket ja loppua kohden valoisampaa ilmettä kohti kurkottavat pyörteet kumartavat Marko Haaviston upeasti tulkitsemalle rautalankaiskelmäiselle Yöjunalle. En tiedä ketään Haavistoa osuvampaa ääntä tuomaan lisäsielua Mary Ann Hawkinsille, kun Topi Sorsakoskikaan ei enää ole käytettävissä. Joko piuhat on auki Kaurismäen suuntaan?
Huonosti ei laita myöskään rokkikoroilla jammaava Maria Stereo, jonka johdolla Rock n’ Roll Sydän tiluttaa ja rokkaa torttu ojossa. Helvetin kova rokkiboogie! Sen jälkeen albumin nimibiisi Helsinki Surf City kuulostaa tarpeelliselta hengähdystauolta, kunnes kappale vasta polkaistaan kunnolla liikkeelle. Veikeän kaartelun ja tylyn junttauksen yhdistelmä on sulava kokonaisuus, jossa turpaanveto kohtaa poskivalssihalauksen.
Hawkinsin laukkaan tulee jälleen enemmän svengiä Tour de Francella, jossa matkakestävyys, rytmi ja oikein jaettu vauhdinpito ovatkin keskeisiä tekijöitä pärjäämisen kannalta. Shadow Rider kaikuu ja vinguttelee tumman haikeasti, taputuselementtien ja Morricone-saksofonin viedessä ajatukset Meksikon pölyisille sierroille.
Turboahdettu surflaukka syöksyy pimeässä Ghost of Mary Ann Hawkinsilla, kun pienet tiluttelut maustaessa matkaa. Artistinimellä M tunnettu Minja Koski vie laulullaan Ison cityn valot -päätösraidan savuiseen jazzluolaan ja kohtalokkaisiin soul-unimaisemiin, joissa Hawkinsin soitto keinuu usvaisen tyylikkäästi.
Kaikki solistien kanssa esitetyt kappaleet ovat priimaa eikä instrumentaaliosastokaan notkahtele. Helsinki Surf City on väkevä työnäyte Mary Ann Hawkinsin kyvystä nähdä oma vahva pohjansa erilaisista tulokulmista. Tunnelmat välittyvät ja energia nappaa kyytiin.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jolly Jumpersin kaivattu paluu albumikantaan – arviossa Rural Slang
LEVYT | Viisihenkiseksi kasvanut tyrnäväläisyhtye pitää upeasti kiinni syvästä ytimestään eikä edelleenkään hötkyile.
Kohtalokkuus kohtaa menevyyden sulavasti – arviossa Sonja Selenen debyytti Pimeä pää
LEVYT | Balkan- ja romanisävyjä, iskelmällisyyttä ja rockin maailmaa hengittävään moderniin folkpoppiin taitavasti yhdistelevä Sonja Selene onnistuu debyytillään nousemaan esille.
Kolketta, koukkua ja kovaa menoa – Cleaning Women -yhtyeen esikoinen vihdoin vinyylillä
LEVYT | Pulsaattori on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”edestakaisia sysäyksiä t. nestevirtauksia synnyttävä laite”. Pulsator on Cleaning Women -yhtyeen aika kova debyyttilevy, jolla yhtye ei heittänyt lasta pesuveden mukana.
Rupisia riffejä, karkeita tapporokkeja – arviossa The Flaming Sideburns -kokoelma Rocket Science
LEVYT | Vuosituhannen vaihteen jälkeen suurinta suosiotaan nauttinut The Flaming Sideburns on julkaissut kokoelmalevyllisen uransa varhaisimpia äänityksiä.