Kuva: Moises Galvan
LEVYT | Pehmeästi retro Waysides on tuttua ja turvallista Bedouinea. Vuosikymmenten takainen soundi on myös tätä päivää, ja aikaisemmilta levyiltä matkan varrelle putoilleet kappaleet ovat löytäneet itselleen hyvän kodin.
”Vaikka Waysidesillä on hyvin vähän mitään teräviä kulmia, tekstit eivät ole silkkaa hymyä ja lämpöä.”
Vaikka Waysidesillä on hyvin vähän mitään teräviä kulmia, tekstit eivät ole silkkaa hymyä ja lämpöä. Monen kappaleen teemat tuntuvat pyörivän eri tavoin epäonnisten parisuhteiden ympärillä. Levyn avauskappale The Solitude on sävyltään hyväntuulinen, mutta kuvaa yksinäisyyden tunnetta, kun on tottunut toisen läsnäoloon. Auki jää vain kysymys, onko toinen tulossa takaisin, vai onko paluun odotus vain toiveajattelua.
”Sometimes the silence can be cruel
I wait alone
Hear the neighbors phoneYour keys are swinging on the rack
We’re hanging here
Til you get back
Heti seuraava kappale It Wasn’t Me onkin tosin jo aivan toisissa tunnelmissa, romanttista iltaa vietetään ja ne taianomaiset kolme sanaakin sanotaan. Mutta ei rakkaudentunnustuksia ilman epävarmuutta: ”It wasn’t me / it was the fountains / it was the light / The moon didn’t help when it shone / Brightly in your eyes”. Jos ei ole mitään, ei ole mitään näytettävää, missään ei tarvitse onnistua.
Musiikillisesti joukosta erottuu tyylikäs Forever Everette, joka alkaa hyvin pelkistettynä, vain laululla ja Bedouinelle luonteenomaisella näppäillyllä akustisella kitaralla, mutta kasvaa loppua kohden hienoon nousuun. Edukseen erottuu myös Sonnet 104, jonka teksti on Shakespearen sonetti. Siinä levyn tuottaja Gus Seyffert vierailee laulamassa Bedouinen rinnalla. Kaksiääninen kappale on kaunista kuultavaa.
Levyn lopettaa Songbird, lainakappale Fleetwood Macilta. Alkuperäisessä kappaleessa kuullaan vain pianoa ja laulua, Bedouinen sovitus on äänimaailmaltaan täyteläisempi. Laina istuu levylle sikäli hyvin, että jos se ei ole tuttu, se on helppo uskoa Bedouinen omaksi kappaleeksi. Kelpo lopetus levylle; lainakappale ei tässä tapauksessa jätä omaa tuotantoa varjoonsa, ennemmin päinvastoin.
Taiteilijanimen takana on Azniv Korkejian. Syyriassa syntynyt ja Saudi-Arabiassa varttunut laulaja-laulunkirjoittaja on kasvanut niin MTV:n kuin perinteisen armenialaisen ja arabimusiikin parissa. Nykyisin Bedouine asuu Los Angelesissa. Esikoislevy Bedouine ilmestyi 2017, kakkoslevy Bird Songs of a Killjoy vuonna 2019.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomiräpin Väinämöinen laulaa kilpakosijat jälleen suohon – arviossa Palefacen Autofiktio
LEVYT | Ysäriräpin tumman lätsähtävään biittiin ja ilmavan akustiseen soittoon luottava Autofiktio rakentaa Palefacen henkilökohtaisille muistoille ja kokemuksille.
Levykatsaus: Aili Ikonen, Anders Jormin, Valtteri Laurell, Antti Lötjönen
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran levykatsauksessa soi neljä erilaista yhtyettä: kaksi puhdasta jazzlevyä, kaksi laululevyä, kaksi basistia ja kaksi laulajaa.
UGH!! Terveet kädet on jälleen kohdannut mustan vinyylin ja tiivistänyt pohjoissuomalaisen ahistuksen
LEVYT | Hardcore-punkin edelläkävijä potkii, paukuttaa ja kaahaa paluulevyllään tuttua armotonta pärinäänsä metallivaikuttein, mutta uppoaako se kuin kynttilä Terveiden käsien varhaisen levyn kanteen?
Ei tää oo Central Park, vaan märkä Karhupuisto – arviossa Maustetyttöjen Maailman onnellisin kansa
LEVYT | Suomalaisen melankolian taitajat siirtyvät kolmannella albumillaan entistä vahvemmin kasaridiskoon.