Kuva: Moises Galvan
LEVYT | Pehmeästi retro Waysides on tuttua ja turvallista Bedouinea. Vuosikymmenten takainen soundi on myös tätä päivää, ja aikaisemmilta levyiltä matkan varrelle putoilleet kappaleet ovat löytäneet itselleen hyvän kodin.
”Vaikka Waysidesillä on hyvin vähän mitään teräviä kulmia, tekstit eivät ole silkkaa hymyä ja lämpöä.”
Vaikka Waysidesillä on hyvin vähän mitään teräviä kulmia, tekstit eivät ole silkkaa hymyä ja lämpöä. Monen kappaleen teemat tuntuvat pyörivän eri tavoin epäonnisten parisuhteiden ympärillä. Levyn avauskappale The Solitude on sävyltään hyväntuulinen, mutta kuvaa yksinäisyyden tunnetta, kun on tottunut toisen läsnäoloon. Auki jää vain kysymys, onko toinen tulossa takaisin, vai onko paluun odotus vain toiveajattelua.
”Sometimes the silence can be cruel
I wait alone
Hear the neighbors phoneYour keys are swinging on the rack
We’re hanging here
Til you get back
Heti seuraava kappale It Wasn’t Me onkin tosin jo aivan toisissa tunnelmissa, romanttista iltaa vietetään ja ne taianomaiset kolme sanaakin sanotaan. Mutta ei rakkaudentunnustuksia ilman epävarmuutta: ”It wasn’t me / it was the fountains / it was the light / The moon didn’t help when it shone / Brightly in your eyes”. Jos ei ole mitään, ei ole mitään näytettävää, missään ei tarvitse onnistua.
Musiikillisesti joukosta erottuu tyylikäs Forever Everette, joka alkaa hyvin pelkistettynä, vain laululla ja Bedouinelle luonteenomaisella näppäillyllä akustisella kitaralla, mutta kasvaa loppua kohden hienoon nousuun. Edukseen erottuu myös Sonnet 104, jonka teksti on Shakespearen sonetti. Siinä levyn tuottaja Gus Seyffert vierailee laulamassa Bedouinen rinnalla. Kaksiääninen kappale on kaunista kuultavaa.
Levyn lopettaa Songbird, lainakappale Fleetwood Macilta. Alkuperäisessä kappaleessa kuullaan vain pianoa ja laulua, Bedouinen sovitus on äänimaailmaltaan täyteläisempi. Laina istuu levylle sikäli hyvin, että jos se ei ole tuttu, se on helppo uskoa Bedouinen omaksi kappaleeksi. Kelpo lopetus levylle; lainakappale ei tässä tapauksessa jätä omaa tuotantoa varjoonsa, ennemmin päinvastoin.
Taiteilijanimen takana on Azniv Korkejian. Syyriassa syntynyt ja Saudi-Arabiassa varttunut laulaja-laulunkirjoittaja on kasvanut niin MTV:n kuin perinteisen armenialaisen ja arabimusiikin parissa. Nykyisin Bedouine asuu Los Angelesissa. Esikoislevy Bedouine ilmestyi 2017, kakkoslevy Bird Songs of a Killjoy vuonna 2019.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taitavat sovitukset tuovat uusia vivahteita Kärkisen ja Kallion musiikkiin – arviossa livealbumi Elävänä
LEVYT | Muusikkopariskunta Ile Kallion ja Kaija Kärkisen ensimmäinen yhteinen livealbumi äänitettiin vuosi sitten Espoon Sellosalissa.
Ursus Factoryn tehtaan takuu yskähtelee – arviossa nelosalbumi IO
LEVYT | Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin muodstaman Ursus Factoryn taipumus polveilla ei tuota tällä kertaa pelkkää plussaa.
The Nationalin yllätyslevy seisoo omin jaloin keväisen sisaruksensa rinnalla – arviossa Laugh Track
LEVYT | Kiireetön ja rosoisen toteava laulu, kuulaat, pehmeän tumahtavat lyömät ja taidolla ylläpidetty jännite leimaavat yhdysvaltaisyhtyeen soljuvaa kymmenettä albumia.
Janne Westerlund sooloilee vihdoinkin suomeksi – arviossa Talvikaravaani
LEVYT | Talvikaravaanin taiten rakennettu vähäeleinen hypnoosi leimaa trion soittoa ja pohjustaa toimivasti Janne Westerlundin toteavaa tarinointia.
