Leija Lautamajan soolodebyytti vakuuttaa – arviossa Sydän tuli piilosta

Kuva: Mikko Malmivaara

Kolmannen polven folk-muusikon Leija Lautamajan heittäytyminen popin pariin soolodebyytillään on onnistunut ”lajinvaihto”. Vaikka 100-vuotias matkaharmooni soi myös Sydän tuli piilosta -albumilla (Leija Organs, 2024), kuullaan sillä myös rupista sähkökitaraa, Korg Rhythm 55 -rytmikonetta ja kiehtovan tarttuvia popralleja. Lautamajan laulun raikas konstailemattomuus viehättää, samoin musiikin hellästi silittelevä haikeus.

Folk-yhtyeidensä kanssa tekemäänsä kansainväliseen uraan ei suomenkielinen poplevy ehkä tee jatkoa, vaikka Lautamajan antia on kuvattu jopa positiiviseksi painokseksi Maustetytöistä, jotka vieraskielistä maailmaakin koittavat valloittaa. Lautamajalla on joka tapauksessa parhaat mahdolliset mentorit matkalle popin saloihin.

Samuli Putro kannusti ja ohjasi kirjoittamaan levyltä löytyviä kappaleita, The Moontwins -teemalla Lautamajan kanssa kiertänyt 22-Pistepirkon PK Keränen aputuottaa ja soittaa osan levyn kitaroista ja perinnesoittimien kanssa poplistoille asti murtautunut Pekko Käppi käy jouhikollaan pyyhkimässä tomuja nurkista. Levyn päätuottajan Aku Rannilan viinestä löytyy Antti Tuiskun ja Kaija Koon kaltaisia koko kansan suosikkeja.

Ilman sua tää ei ois elämää käynnistää levyn puhelaululla harmoonin päälle pohdiskellen, mutta kasvattaa Käpin jouhikon tuella kappaleeseen yhden levyn pirteimmistä ja tarttuvimmista kertosäkeistä, jossa leveä hymy valaisee niin Lautamajan kasvot kuin kauniin rakkauden tunnustuksen. ”Sydämeeni sä jäänyt oot, tatuoinut oot suudelmasi mun ihoon, ne huutaa totisesti sun oon.”

Ärhäkästi pumppaava Kun rakkaus iski minuun yhdistelee mainiosti harmoonin ja jouhikon soundeja sähköisesti sykkivään rytmikoneeseen, yhtä lailla perinteistä ja modernia sekoitellen. Sanoituksessa vilahtelee rakkauden ja hellyyden rinnalla kinky-seksiä ja sprintistä maratoniin ulottuvia tahdinvaihtoja.

Pelkistetty Sinun takiasi riisuu sen kuuluisan ensi kerran jälkeen harsot silmiltä ja näkee toisen viimein todellisessa valossa. Komeasti jousella nouseva rakkaudentunnustus onnistuu latauksellaan pääsemään iholle ja sen alle. Riisuttu Jos jos vakuuttaa ajattomalla patinallaan ja pelkistetysti värisevällä nykivällä näppäilyllään. Kertosäkeen kuulas nosto ja vaivihkaa hivelevät mausteet koristelevat onnistuneesti, ja Keräsen mureasti säröilevä soolo tuo sopivasti arvaamatonta alkuvoimaisuutta mukanaan.

Veikeästi svengaava Volvossa sukeltaa fritsuja välttelevien teiniromanssien kuvastoon tupakansavuisten ensiautojen takapenkeille. Taustaköörien huudatus yhdessä keinuvan energian ja vaivattoman teinirakkausnostalgian kanssa tekee kappaleesta mainion kesäbiisin hyvällä porukalla autossa hoilattavaksi.

Hattaraista hullaantumista viestii myös rakkauden kohdettaan niin sokerisiin laskiaispulliin ja jouluplökeihin kuin suolaisiin vappunakkeihin vertaava Jouluplöki. ”Kyllä elämässä pitää olla sokuria”, toteaa höpsön romanttinen laulelma. Harmoonilla rupsahteleva Hevoinen on edellisen tapaan melko lapsenomaisen iloisen raukea rallattelu. Kukapa sitä jaksaisi olla surullinen, kun heppa tökkää märällä turvallaan?

Ylpeästi sun katselee lapsen silmin vanhempiensa muotoja saunan lauteilta ja pohdiskelee aikuisempana kehonsa olemista. Taustalla humiseva harmooni, kirkas laulupohdiskelu ja ikään kuin keinutuolissa istuskeleva ja menneitä pohtiva tunnelma rakentavat heleän kiitoslaulun omalle vanhemmalle siitä kaikesta pienestä ja vähän isommastakin. Muusani maalailee sähköisen väreen päälle kohtalokkaammin ja savuisesti leijailevan soiton satulassa. Käpin jouhikko tekee komeita kaarteita hiljakseen pyörteilevän usvapilven laidoille. ”Jos sä teet musta neron, mä kaikkeni teen, ettei meille tuu ero”, naulaa Lautamaja albuminsa hienosti maaliin.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua