Kuvat: Raven Marching Band
LEVYT | Yhdysvaltalaisen folkmuusikon levyllä soi vain nainen ja hyvin eleettömästi soiva akustinen kitara. Eikä aina edes sitä.
”Valveillaolon maailma on liekeissä, mutta unet ovat kauniita.”
Kahdeksan vuoden aikaisista puhelimelle tallennetuista muistiinpanoista ja demoista koostettu Phone Orphans (Raven Marching Band, 2023) esittelee Oregonin Portlandissa vaikuttavan yhdysvaltalaisen folkmuusikon Laura Veirsin tutun riisuttua ja pelkistettyä, lämpimän tunteellista akustista näppäilyä.
Mutta siinä missä esimerkiksi vuoden 2010 July Flame -albumilla Veirsin pehmeää silittelyä taustoitti taitavasti sipaisun sinne ja mausteen tuonne lisäillyt bändi, on nämä puhelimesta kootut hahmotelmat nauhoitettu itsenäisesti omassa olohuoneessa ja viimeistelty albumille ilman lisäelementtejä tai turhia viilaamisia. Ei ole myöskään taustakuoroja tai jousikvartettia, vaan vain nainen ja hyvin eleettömästi soiva akustinen kitara. Eikä aina edes sitä. Up Is a Nice Place to Be soi pelkästään kaikuisen laulumelodian varassa.
Kuinka vahvaa materiaalia puhelimen orvot raakileet sitten ovat? Onko Veirs saanut muokattua timantteja hautomistaan ideoista? Omalla levy-yhtiöllään musiikkia kuulijoille tuova muusikko on ainakin saanut tunteen ja tulkinnan intiimin väreen iskostettua kappaleisiin. Tavanomaisen yläpuolelle nousevalla tunteella ja tunnelmalla, melodisilla koukuilla ja soiton hypnoottisuudella luotu mieleenpainuvuus on sitten se, millä levyn painoarvoa mitataan.
Creatures of a Day hyödyntää toimivasti akustisen näppäilyn kaikupohjaa, jonka sylissä Veirsin laulupohdiskelu on kotonaan. Intiimiys ja sielukkuus ovat kelvollisella tasolla, mutta mitään kovin poikkeuksellista kappaleessa ei ole. Pari astetta raukeammin hymyilevä If You Could Hold Someone nostaa peukun.
Singlenäkin kuultu, Scott-veljestä kertova Rocks of Time purskahtelee levottomammin ja pienen kohtalokkaasti. Tree Climberin aaltoileva haikeus voisi hyötyä viimeistellymmästä tuotannollisesta otteesta; siihen olisi voinut kasvattaa isompienkin aaltojen harjalle nousevaa jykevyyttä. Valittu toteutustapa luo omat rajoituksensa.
Up Is a Nice Place to Ben riisuminen pelkän laulun varaan on toisaalta hyvä ratkaisu, muttei saa silti ihokarvoja nousemaan intiimillä tunteellaan. The Archersin huohottava näppäily ja tummasyinen maisema luovat jälleen hienon yksittäisen tuokion, jossa Veirsin kokemus musiikin pienieleisestä kohtalokkuudesta kuuluu hyvällä tavalla.
Tiger Oceanin lyhyt instrumentaalinen välipala saa peräänsä Smoke Songin leppoisan haikean valoisuuden, Valentinen raukean keinahtelun ja Magnolia Spheren kuulaasti kaikuisan näppäilyn.
Swan Dive yhdistää hienosti kohtalokkuutta pienieleiseen tunnelmointiin, jossa ollaan tiukasti hetken päällä. Next One, Maybe pitää sisällään aineksia vajaata paria minuuttia pidempäänkin toteutukseen, mutta jää tällaisenaan välipalaksi. Sen perässä nimensä mukainen Piano Improv jää myös kuriositeetiksi – pianoa kyllä olisi voinut käyttää levyllä enemmänkin.
Raukean kantripoljentoinen Beautiful Dreams on kiva aikuisten tuutulaulu levyn päätteeksi. Valveillaolon maailma on liekeissä, mutta unet ovat kauniita.
Laura Veirsin 30-vuotinen kokemus lauluntekijänä kuuluu näiden syystä tai toisesta aiemmilta levytyksiltä sivuun jääneiden aihioiden äärellä. Osalle raakileista pelkistetty viimeistely sopii, osa olisi selkeästi kaivannut lisäelementtejä. Intiimi toteutus on paikoin oikein hyvä valinta ja kyllä Phone Orphansiltakin nousee, jos nyt ei ihan pieniä helmiä, niin ainakin kiinnostavaa materiaalia.
Ilkka Valpasvuo
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sweatmasterin hikilinko pyörii jälleen ihan tosissaan – arviossa More!
LEVYT | Turkulaisen garagerock-kolmikon pitkä tauko ei ole tehnyt Sweatmasterin musiikista nostalgista pakkopullaa. More! sykkii ja jyrää komeasti.
Kun maailma on outo, Liisa Akimof tekee siitä musiikkia – arviossa Miten asiat oikeesti on?
LEVYT | Liisa Akimof iskee kiinni nykyhetkeen tarkasti, ilkikurisesti ja täysin omalla äänellään.
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.