Korean tunnetuimman kansanlaulun mukaan nimetty levy on onnistunut comeback – arviossa BTS:n Arirang

Kuva: Hybe / Big Hit Music

Bangtan Soneyondan eli BTS nousi vuoden 2013 esikoisalbuminsa jälkeen pian kansainväliseen huippusuosioon. Se on monille Korean ulkopuolella ensimmäinen K-pop-akti, josta he ovat kuulleet – Gangnam Style -hitistä tunnetun PSYn jälkeen.

BTS on K-pop-viennin lippulaiva ja ensimmäinen K-pop-yhtye, joka on esiintynyt Grammy-gaalassa ja päätynyt Jimmy Fallonin talkshow’n vakiovieraaksi. Kun BTS vuonna 2022 ilmoitti jäävänsä tauolle jäsenten asepalveluksen takia, alkoi veikkaus yhtyeen jatkosta.

BTS pysyi relevanttina myös puolitoistavuotisen armeijatauon aikana. Jokainen yhtyeen jäsen julkaisi joko sooloalbumin tai minialbumin, RM jopa kaksi, ja jokunen singlekin ilmestyi. Yhtye oli äänittänyt etukäteen yhden singlen, Take Twon, julkaistavaksi armeija-ajan päätyttyä. J-Hope ja Jin tekivät puolestaan konserttikiertueet, kuten myös Suga ennen siviilipalvelukseen siirtymistään. Omantyyliset ja toisistaan poikkeavat soolojulkaisut vaihtelivat Jungkookin globaalista valtavirtapopista V:n eli Taehyungin jazztyyliseen tunnelmointiin ja RM:n vaihtoehtomusiikiksi luokiteltuun albumiin Right Place, Wrong Person.

Millaisen albumin erilaisia soolojulkaisuja tehnyt poppoo saisi nyt aikaiseksi? Miten se osoittaisi relevanttiutensa K-pop-kentällä, jolle lanseerataan uusia artisteja harva se kuukausi?

* *

BTS:n paluu oli kaikin puolin näyttävä. Soulin historialliselle Gwanghwamun-aukiolle oli rakennettu lava, jolta levynjulkistuskonsertti striimattiin Netflixin kautta koko maailmalle. Kylkeen julkaistiin Netflix-dokumentti albumin teosta. Jimmy Fallon -show lähetettiin Guggenheim-museosta, jossa porukka esiintyi.

BTS:n kohdalla yhtyeen jäsenet osallistuvat biisiensä tekemiseen; kaikkien nimet Jiniä lukuun ottamatta löytyvät myös Arirang-levyn (Hybe / Big Hit Music, 2026) krediiteistä. BTS on alusta alkaen ollut aktiivisesti mukana tekemässä biisejään ja eniten krediittejä Arirangilta löytyy RM:ltä, joka levynjulkaisun myötä nousi pääsiäisviikolla Billboardin Hot 100 Songwriters -listan viidenneksi.

Biisintekoleiri järjestettiin viime kesänä Los Angelesissa. Parikuukautisen session aikana tuottajina toim sellaisia nimiä kuin Diplo, Bad Bunnya tuottanut Tyler Spry ja Charli XCX:ää tuottanut El Guincho. Kappaleet No. 2 ja Aliens on tuottanut Kendrick Lamarin ja Rihannan kanssa töitä tehnyt Mike WiLL Made-It. Biisejä ovat olleet tekemässä muun muassa Ryan Tedder, Tame Impalan Kevin Parker sekä tietysti Hybe-yhtiön johtaja Bang Si-Hyuk, joka ansaitsi takavuosina kutsumanimen ”Hitman Bang” väsätessään hittibiisejä korealaisille artisteille.

Some-kommenteista päätellen Arirang-albumi hämmensi aluksi niitä, jotka olivat tutustuneet BTS:ään pandemia-ajan englanninkielisten retro-diskosinkkujen Dynamite, Butter ja Permission to Dance kautta ja joiden käsitys yhtyeestä oli sujuvalla tanssikoreografialla höystettyjä pophittejä suoltava kauniskasvoinen poikabändi. Tarkemmin ja pidempään BTS:ää seuranneet yhdistivät levyn BTS:n alkuaikojen musiikkiin, etenkin Dark & Wild -albumiin vuodelta 2014, joka pohjautui vankasti hiphopiin. Tavallaan Arirang on paluu BTS:n juurille, mutta tähän aikaan muokattuna. Levyn tuottamisprosessia kuvaavasta Netlix-dokumentista BTS Return selviää myös, että yhtyeen jäsenet pohtivat englannin kielen käyttöä levyllä – 80 prosenttia lyriikoista onkin englanniksi.

* *

Levy käynnistyy kappaleella Body to Body, joka on taattua takavuosien BTS:ää: rap-line (RM, Suga, J-Hope) vuorottelee vokalistien (Jin, Jimin, V, Jungkook) kanssa. Koko albumia leimaakin alkuaikojen rap-painotus verrattuna BTS:n levyihin ennen taukoa, jotka olivat hyvin vokalistipainotteisia. Body to Body -kappaleen loppupuolelle on sämplätty Korean epävirallista kansallislaulua Arirang. Se on 600 vuotta vanha kansanlaulu, josta on olemassa useita eri versioita eri seuduilta ja aikakausilta. Nyt tämä kaipuusta, vaikeuksista ja niiden voittamisesta kertova laulu on antanut nimensä koko albumille.

Netflixin dokumentissa nähdään pitkiä keskusteluja yhtyeen jäsenten, tuottajien ja Hyben Bang Si-Hyukin välillä siitä, pitäisikö Arirang ottaa mukaan lauluun ja jos, niin missä muodossa. Tarinaan liittyy myös albumin kansi, joka on kopio valokuva seitsemästä korealaisesta, jotka matkustivat Yhdysvaltoihin vuonna 1896 opiskellakseen afrikkalaisamerikkalaisille perustetussa Howardin yliopistossa. Heidän siellä ollessaan nauhoitettiin fonografille ensimmäistä kertaa korealaisia kansanlauluja, niiden joukossa Arirang. Nyt se sukeutuu yllättävän hyvin Body to Bodyyn, joka on kenties levy paras raita.

Metallisävyinen Hooligan alkaa takavuosien elokuvamusiikkia muistuttaen ja vaihtuu miekkojen teroitukseen ja kilkutteluun, josta se jatkuu alt-hiphopina.

Aliens-kappaleen lyriikoissa on pari Koreaan viittaavaa sanaa. ”Jungmori rhythm” viittaa perinteisen korealaisen musiikin toistuvaan rytmiin, jota Alienkin omalla tavallaan noudattaa. Tekstissä kysytään myös mitä Kim Gu tuumaa. Kim Gu oli korealainen itsenäisyystaistelija aikana, jolloin Korea oli Japanin miehittämä. Korean itsenäistyttyä hänestä tuli poliitikko, ja hänet murhattiin vuonna 1949, koska hän vastusti Korean jakoa kahdeksi valtioksi. Kim Gun mielestä Korean ei tulisi olla sotilaallinen tai taloudellinen suurvalta vaan kulttuurin suurvalta.

2.0 viittaa siihen, miten BTS aloittaa tauon jälkeen toisen, aikuisemman vaiheen. Biisistä on myös julkaistu musikkivideo, joka alkaa korealaisen elokuvaohjaaja Park Chan-wookin tuotantoa muistuttavalla tavalla: Lee Hangyeolin ohjaaman musiikkivideon alku on kunnianosoitus Parkin kulttielokuvan Oldboyn käytävätappelukohtaukselle ja lisää yksi-yhteen kuvia löytyy tarkkasilmäiselle.

* *

Rivakassa tahdissa eteenpäin laukkaavan FYA-kappaleen kertosäkeessä muistetaan muita, huonosti kohdeltuja artisteja: ”Club go crazy, Britney baby, hit me with it one more time”.

No. 29 hämmensi ensikuulemalla. Luulin soittimeni jymähtäneen, kun kellon moukauksen jälkeen kuuluu vain hiljaisuutta. Albumin keskikohdassa kuultava raita on äänitys kuningas Seongdeokin kellosta, joka on Korean suurin pronssinen kello ja kansallisaarre. Kaikki Etelä-Korean kansallisaarteiksi määritellyt kohteet on numeroitu – siksi numero 29. Kappale kertoo levyn sävyn ja tunnelman muuttumisesta alkupuolen hiphop-pohjaisesta musiikista enemmän tanssittavampaan tai sensuellimpaan suuntaan, josta käy esimerkkinä klubitanssimiseen sopiva One More Night.

Like Animals -kappaleen hitaissa grungesävyisessä sanoituksessa kohta ”Six feet down in the sand” toi mieleeni toisen Park Chan-wookin elokuva, Decision to Leaven. Kappale on suorasukaisimmin lihallinen ja päätyy vaikertavaan kitarasooloon. Into The Sun päästää jälleen vokalistit korkeille äänialueille.

Albumin sinkkulohkaisuksi päätyi Swim, joka on albumin biiseistä lähimpänä valtavirtaa. Kauniissa kappaleessa lauljaien erilaiset äänensävyt ja rap-osuudet yhdistyvät hyvin BTS-mäisesti. Biisi kertoo siitä miten elämässä pitää uida eteenpäin, tuli eteen mitä tahansa. Ukrainalaisen Tanu Muiñon ohjaamassa ja Portugalissa kuvatussa musiikkivideossa Lili Reinhartin näyttelemä nainen siirtyy museon purjelaivan pienoismallista oikealle purjelaivalle, jossa hänen taisteluaan murheittensa kanssa seuraa naiselle näkymätön laivan miehistö, BTS.

* *

Normal on niitä kappaleita, joissa resonoidaan elämää tähteyden paineissa: ”Fantasy and fame, they’re the things we choose”. Melankolinen Merry Go Round kuvaa toistuvia rituaaleja. Päätöskappale Into The Sun päästää vokalistit jälleen korkeille äänialueille, kunnes vaihtuu miltei stadionrockiksi.

Arirangin 14 kappaleen lisäksi levyn vinyyliversiolta löytyy piilobiisi, Sugan tuottama Come Over. Se muistuttaa tyyliltään eniten vuoden 2017–2020 kappaleita, jotka moni mieltää tyypillisiksi BTS-biiseiksi.

Arirang on monella tapaa täydellinen paluu ja edustaa hyvin BTS:n uutta, aikuisempaa musiikkilinjaa monipuolisine biisityyleineen. Ainoa kokonaisuutta haittaava seikka on joidenkin kappaleiden ylenpalttinen lauluäänenkäsittely. Samoin Sugan ääntä on räppiosuuksia käsitelty parissa biisissä liikaa. Tämä on nykyisessä popmusiikissa yleinen riesa, ja siksi jotkut levyn kappaleista kuulostivatkin paremmilta Netflixin live-konsertissa.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua