Lili Aslo eli Knife Girl. Kuvat: Helmi Padatsu / Soliti
LEVYT | Lili Aslon toinen sooloalbumi CUM käsittelee nimensä mukaisesti seksiä ja seksuaalisuutta ja tekee niin mukavan monipuolisella ilmeellä ja hyvällä sykkeellä.
”CUM on rohkea ja korkeatasoisesti toteutettu musiikillinen ulostulo vaikeasta aiheesta.”
Lili Aslon artistinimellä Knife Girl julkaisema debyyttialbumi Uniform (Soliti, 2022) piti sisällään kattauksen teini-ikäisestä musiikkia julkaisseen tekijän osaamisalueista. Levyllä oli kappaleita emoballadeista bailupoppiin ja minisinfonioista funkjameihin.
CUM-albumi (Soliti, 2023) on yhtenäisempi kokonaisuus. Sen rauhattomasti mutta linjakkaasti sykkivä äänimaisema on luotu koneisesti yökerhoympäristöön. Albumin tarinallinen tematiikka ammentaa läpikäydystä sukupuolenkorjauksesta ja siihen liittyvistä kokemuksista seksuaalisuuden suhteen, sen vaikutuksista ihmissuhteisiin sekä siihen liittyviin pelkoihin ja epävarmuuteen.
Kaikki CUMilla ei toki ole pelkkää tanssilattian ketkuttajaa, vaan mukana on myös mukavasti pohdiskeleva ja leijaileva puoli, mikä tuo kokonaisuuteen hengähdysaikaa ja syvyyttä.
* *
Pelin avaa polyamorian kipupisteisiin pureutuva eteerinen Share Your Love, jonka pienieleinen pohdiskelu purskahtelee ajoittain tyynestä kuorestaan ja kasvaa äkkiväärästi sykkivään hölkkään. Transihmisten kohtaamiin ennakkoluuloihin ja pelkoon viharikoksista sukelletaan Knotsin tuhnuisen kumeissa puitteissa, joissa laulu syöksyy komeasti, rytmi on onnistuneen hikinen ja paketti etenee mukaansatempaavasti.
Estrogen tiivistää hienosti hypnoottisesti tynnyrissä kumisevassa lausunnassaan muunsukupuolisuuden ja sukupuolen muutoksen näkökulmaa. Iskulauseet ”I love my dick” ja ”I love my tits” peräperää kertovat sukupuolittuneiden osasten arvostuksesta, vaikka ne eivät olisikaan perinteisesti ajatellen jaoteltuja. Ruosteisen metallinen kumina, pehmeän pörisevä tanssi-isku ja hypnoottiset hokemat toimivat hienosti yhteen.
Fragilen täyteläinen, yökerhon nurkat täyttävä, mutta samaan aikaan pehmeästi sykkivä syli halaa edellisiä kappaleita lämpimämmin. Aslolla on harvinainen taito rakentaa kappaleistaan helpon kuuloisesti isoja ja laskeutua jälleen heleään, pienesti poukkoilevaan sykkeeseen ilman että korkeudenvaihdot alkavat huimata. ”Ole varovainen, olen hauras” -sanoma kulkee täysin turvallisesti Knife Girlin musiikin huomassa.
Satisfied leikkaa kulmat jälleen jyrkemmiksi ja hioo pinnat kovemmiksi. ”I will make you come”, lupaa artisti makuuhuonehuokailevalla viettelyllään, jota jatkaa Good Boyn tylyhkösti kumisevassa laukassa. Kappaleen hypnoottinen imu, kumisevasta ääniluolasta huolimatta tai juuri sen takia, alkaa pistää niveliä liikkeelle. Efektiruuvia hilpeästi vääntävä GUN = KISS – LOVE jatkaa hyvällä draivilla ja hyvällä tavalla hymy huulilla.
Salvation pohtii, kuinka oivallus siitä, ettei ihminen välttämättä ole sellainen kuin kehon perusteella voisi ulkoisesti päätellä, voi pelastaa ihmisen hengen. Tätä puidaan pelkistetyn riisutusti, joskin levyn yleismaisemaan sopivilla purkauksilla, syöksyillä ja sävyillä koristellen.
Albumin teema, oman sukupuolisuuden muutos ja siihen liittyvät ilot ja pelot, päättyy osuvan kepeästi mutta hektisesti laukkaavaan, oman kauneutensa tunnustavaan Beautiful-päätösraitaan. Ruumiilla ei ole väliä, energia muuttuu.
CUM ei ehkä vielä yllä hittimielessä aivan kovimpaan tähtisarjaan, mutta yökerhosykkeen tarttuvuuden ja musiikkipaketin sulavuuden suhteen Knife Girl on erinomaisessa iskussa. Samalla on tärkeää, että tällaista kasvuprosessia voi käydä läpi taiteen kautta. CUM on rohkea ja korkeatasoisesti toteutettu musiikillinen ulostulo vaikeasta aiheesta. Samalla se on menevä tanssialbumi.
Ilkka Valpasvuo
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taide pelastaa sodalta ja Jumalat-näytelmä tylsyydeltä – arviossa Kansallisteatterin kantaesitys
TEATTERI | Jussi Moilan kirjoittamassa kantaesityksessä kreikkalaiset jumalat ja nykyiset vallankäyttäjät pyrkivät asemaansa myyteillä.
Televisiopäiväkirja: Jarno ja minä, Queen of Fucking Everything, Hyvä pomo, House of the Dragon…
TELEVISIO | Onko Queen of Fucking Everything niin hyvä kuin hehkutetaan? Naurattaako Hacks? Onko Hayao Miyazaki nero?
Vanheneva oopperadiiva ei pääse eroon menneisyydestä Marjo Heiskasen tarkkanäköisessä romaanissa – arviossa Magdan aaria
KIRJAT | Marjo Heiskanen kirjoittaa jo toistamiseen herkullisesti musiikkimaailmasta, jonka hän tuntee työskenneltyään pianistina ja korrepetiittorina.
Kevään iltasatukirjoissa on tarjolla villiä menoa ja pehmeitä pilvenhattaroita
KIRJAT | Sirpa Pääkkönen kirjoittaa Valpuri-sarjan neljännestä osasta, muumimaailmaan sijoittuvasta Kun on yö -kirjasesta sekä nukutussatuja sisältävästä Unitalon seikkailut -teoksesta.