Kuva: Moises Galvan
LEVYT | Pehmeästi retro Waysides on tuttua ja turvallista Bedouinea. Vuosikymmenten takainen soundi on myös tätä päivää, ja aikaisemmilta levyiltä matkan varrelle putoilleet kappaleet ovat löytäneet itselleen hyvän kodin.
”Vaikka Waysidesillä on hyvin vähän mitään teräviä kulmia, tekstit eivät ole silkkaa hymyä ja lämpöä.”
Vaikka Waysidesillä on hyvin vähän mitään teräviä kulmia, tekstit eivät ole silkkaa hymyä ja lämpöä. Monen kappaleen teemat tuntuvat pyörivän eri tavoin epäonnisten parisuhteiden ympärillä. Levyn avauskappale The Solitude on sävyltään hyväntuulinen, mutta kuvaa yksinäisyyden tunnetta, kun on tottunut toisen läsnäoloon. Auki jää vain kysymys, onko toinen tulossa takaisin, vai onko paluun odotus vain toiveajattelua.
”Sometimes the silence can be cruel
I wait alone
Hear the neighbors phoneYour keys are swinging on the rack
We’re hanging here
Til you get back
Heti seuraava kappale It Wasn’t Me onkin tosin jo aivan toisissa tunnelmissa, romanttista iltaa vietetään ja ne taianomaiset kolme sanaakin sanotaan. Mutta ei rakkaudentunnustuksia ilman epävarmuutta: ”It wasn’t me / it was the fountains / it was the light / The moon didn’t help when it shone / Brightly in your eyes”. Jos ei ole mitään, ei ole mitään näytettävää, missään ei tarvitse onnistua.
Musiikillisesti joukosta erottuu tyylikäs Forever Everette, joka alkaa hyvin pelkistettynä, vain laululla ja Bedouinelle luonteenomaisella näppäillyllä akustisella kitaralla, mutta kasvaa loppua kohden hienoon nousuun. Edukseen erottuu myös Sonnet 104, jonka teksti on Shakespearen sonetti. Siinä levyn tuottaja Gus Seyffert vierailee laulamassa Bedouinen rinnalla. Kaksiääninen kappale on kaunista kuultavaa.
Levyn lopettaa Songbird, lainakappale Fleetwood Macilta. Alkuperäisessä kappaleessa kuullaan vain pianoa ja laulua, Bedouinen sovitus on äänimaailmaltaan täyteläisempi. Laina istuu levylle sikäli hyvin, että jos se ei ole tuttu, se on helppo uskoa Bedouinen omaksi kappaleeksi. Kelpo lopetus levylle; lainakappale ei tässä tapauksessa jätä omaa tuotantoa varjoonsa, ennemmin päinvastoin.
Taiteilijanimen takana on Azniv Korkejian. Syyriassa syntynyt ja Saudi-Arabiassa varttunut laulaja-laulunkirjoittaja on kasvanut niin MTV:n kuin perinteisen armenialaisen ja arabimusiikin parissa. Nykyisin Bedouine asuu Los Angelesissa. Esikoislevy Bedouine ilmestyi 2017, kakkoslevy Bird Songs of a Killjoy vuonna 2019.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Raukeasti pohdiskelevat nuotiojuhlat – arviossa Asan Eteenpäin Elävä
LEVYT | Asan uudelta albumilta on riisuttu biitit ja luupit orgaanisen pohdiskelun tieltä. Eteenpäin Elävä jammailee akustisen kitaran tahtiin.
Nyt pukinkonttiin on tarjolla niin kauneimpia kuin kalleimpiakin joululauluja
LEVYT | Täksi jouluksi on ilmestynyt kaksi uutta joululevyä, joiden lauluissa heijastuu erityisen hyvin yhteiskunta, jossa laulut on sävelletty.
Mä oon vähän outo, mutta silti ok – arviossa 20 000 Hz -yhtyeen kolmoslevy Kaaosteoria
LEVYT | 20 000 Hz -yhtyeen suriseva soundi rakentuu syntetisaattoreille ja rumpukoneille, mutta melodia loistaa rosoisuuden keskeltä.
Levykatsaus: Keith Jarrett, Trygve Seim, Louis Sclavis, Avishai Cohen, Tord Gustavsen
LEVYT | Müncheniläinen levymerkki ECM on käsite. Modernin, eurooppalaistyylisen avantgarden lipunkantaja tunnetaan virheettömästä, pohjoismaisen viileästä soundistaan.
