Kuvat: Nordic Notes / Anna Maria Viksten
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
”Yhtye vie taikamatkalle ennen kokemattomiin sfääreihin.”
Saksalainen Nordic Notes on julkaissut lokakuun alussa Wishamaliin trion debyyttialbumin Al Bahr (2024). Jokseenkin uutukaista yhtyettä on kuultu jlivenä muun muassa Raahen rantajatseilla ja Turun Sea Jazzissa. Levynjulkkarikeikkoja on myös tiedossa muun muassa Hietsun paviljongissa Helsingissä (5.11.2024) ja Oulun musiikkijuhlilla (29.11.).
Kari Ikonen on suomalaisille jazzdiggareille tuttu ja yksi arvostetuimmista ja kansainvälisimmistä pianisteistamme. Hän paneutuu rohkeasti ja monipuolisesti musiikin eri genreihin etsien uusia, kiinnostavia teitä erilaisia kulttuureita kunnioittaen ja niiden ominaisuuksista inspiroituen. Hänen edustamiaan musiikin lajeja ei pysty aina luokittelemaan – ei ainakaan yhdenlaiseksi ilmenemismuodoksi. Näin on Wishamalii-yhtyeenkin kohdalla.
Wishamaliin ensi tahdeista lähtien voi kuulla, miten bändi sekoittaa Lähi-idän ja v etnosoundin ripauksellisen länsimusiikkia. Soundi on selvästi etnomusiikkigenreä, mutta helposti lähestyttävää myös länsimaalaiselle korvalle.
Nimi Wishamalii viittaakin pohjoismaiseen tapaan tulkita arabialais-andalusialaisia niin sanottuja Muwashah-lauluja. Kyseessä on Wikipedian mukaan ”arabiankielisen runon muoto, jossa kahta johdantosäettä seuraa kaksi nelisäkeistä säkeistöä. Säkeistöjen kolme ensimmäistä säettä ovat keskenään loppusoinnullisia, neljäs loppusoinnullinen johdantosäkeiden kanssa. Muoto on syntynyt Espanjassa ja sieltä se levisi myöhäisklassiseen arabiankieliseen kirjallisuuteen”.
Kari Ikonen soittaa albumilla pianoa omalla Maqiano Microtuning -systeemillään, joka mahdollistaa muun muassa mikrointervallien soittamisen, sekä loihtii säveliä ja ääniä vanhalla Moog-syntetisaattorillaan. Palestiinalais-jordanialainen Nemat Battah soittaa oudia ja laulaa, etiopialaistaustainen Abdissa Assefa puolestaan huolehtii lyömäsoittimista.
Parilla raidalla kuullaan vierailevia soittajia. Mehrnoosh Zolfaghari soittaa albumin toisella raidalla Impressions of Deir Al-Balah santoor-nimistä ikivanhaa, lähinnä Lähi-idässä käytettävää perinteistä kielisoitinta. Ana Lazarin viulismia kuullaan kehtolaulussa Lullaby.
Albumin kauniin ja puhuttelevan kannen toteutus on Peter Bickelin ja Lena Thielen käsialaa, ja sen pohjana on Tanja Aholan värikäs akryylimaaleilla toteutettu taideteos Välimerentyttö. Pieni vihkonen sisältää albumin kappaleiden tekstejä.
Wishamalii on ilmiö. Se yhdistää musiikissaan kiinnostavalla tavalla perinteitä mutta soveltaa myös nykymusiikkia ja sekoittaa kulttuureita. Yhtye tarjoaa aimo annoksen eksotiikkaa ja mystisiä tunnelmia, jotka vievät taikamatkalle ennen kokemattomiin sfääreihin. Jo Raahen rantajatsien keikka teki vaikutuksen, ja tämä ainutlaatuinen albumi tuo nuo kesän henkevät fiilikset koskettavan lähelle.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.