Kuvat: Pepa Päivinen / Orbit577
LEVYT | Pertti ”Pepa” Päivisen huolella hiottu levytys summaa kokeneen ja monipuolisen puhaltajan osaamista.
”Jokainen ääni ja sävy on tarkasti mietityllä paikallaan.”
Jazzlegendan tunnustus voidaan myöntää merkittävälle, pitkän linjan suomalaiselle jazzmuusikolle, joka esiintyy yhä aktiivisesti. 39. Suomen Jazzlegendaksi nimetty Pepa Päivinen, 67, täyttää nuo kriteerit erinomaisesti. Kaapissa ovat entuudestaan Jazzliiton vuoden 2000 Yrjö-palkinto, Pekka Pöyry -palkinto 1984 (vuoden saksofonisti), Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto ja Emma-palkinto vuoden jazzlevystä (Umpsukkelis, 1999).
Saksofoniperheen jäsenien sekä lukuisten huilujen soiton hallitseva multi-instrumentalisti muistetaan UMO:n saksofonipultista 1980-luvulta lähtien, Sound & Furysta sekä esimerkiksi Anthony Braxtonin Braxtoniasta.
Live-esityksistä muistan esimerkiksi Päivisen trion Kalottjazz & Bluesin intiimin konsertin 2000-luvun alusta sekä Edward Vesalalle kunniaa tehneen Sound & Furyn esityksen Pori Jazzissa; rummuissa oli Vesalan tytär ja solistina ”Eetun” vanha soittokumppani Tomasz Stanko.
Omissa nimissään Päivinen on levyttänyt ja keikkaillutkin lähinnä pienillä kokoonpanoilla. Good Romans -duo on yksi tällainen. Edellinen Lumni-levytys (2017) on tehty lyömäsoittaja Hannu Riskun kanssa.
* *
Amerikkalaiselle Orbit557-yhtiölle tehdyllä Personal Breath -levyllä (2021) hänen kanssaan esiintyy pitkäaikainen soittokumppani, perkussionisti Jussi Miettola, joka on paitsi äänittänyt myös miksannut ja masteroinut levyn.
Päivinen kertoo säveltäneensä levyn materiaalin pääosin syksyllä 2019. Muutama kappale on hänen mukaansa jäänyt käyttämättä edellä mainitulta Lumni-levyllä. Albumin nimi tarkoittaa persoonallisuuden hengitystä ja mielentilaa, missä toimitaan. Kappaleet ovat periaatteessa ”absoluuttista musiikkia”. Stanko on nimensäkin mukaan kunnianosoitus juuri trumpetisti Tomasz Stankolle, jonka kanssa hänellä oli tilaisuus soittaa ”ja ne kerrat jättivät pysyvän jäljen”.
Personal Breath on hengeltään ja tunnelmaltaan hyvin ehjä ja tyylikäs kokonaisuus, kappaleetkin vaihtuvat usein saumattomasti, lähes huomaamatta. Soundia hallitsevat erilaiset huilut, joille päällekkäin äänitetyt puupuhaltimet antavat sävykkään ja ilmeikkään soinnin. Kokonaisuus, melodiat ja sävyt ovat hyvin huolella viimeistellyt. Estetiikka on mieluummin niukkaa kuin runsasta.
* *
Päivinen on säveltänyt ja sovittanut levyn kaiken materiaalin, ja sama lähes säntillinen tarkkuus leimaa kappaleiden nimiä. Levyn aloittava ja tunnelman huiluineen määrittävä intromainen Perihelium tarkoittaa pistettä, jossa aurinkoa kiertävä kappale on kaikkein lähinnä tähteä ja albumin päättävä Aphelium puolestaan sen vastakohtaa.
Heti toisena soiva, erinomaisen vetävästi polkeva nimikappale Personal Breath esittelee oivaltavasti Päivisen komeasti limitettyä ”orkesteria”. Huilusooloakvarellin aikana ehtii miettiä, ettei Päivisen palettiin kuulu ekspressivisyys, mutta juuri silloin pärähtää Stanko, joka on hyvinkin verevä ja jos nyt ei ihan tykitys, niin maukas veto kuitenkin. Levyn pisin kappale 1.5.1918 on saanut inspiraationsa KOM-teatterin Veriruusut-näytelmästä (2018).
Mikään soitin levyllä ei ole soolosoitin, vaan sillä on oma, tarkka paikkansa Päivisen nuotistossa. Sama koskee intensiivisiä ja kokonaisuutta herkästi rakentavia Miettolan perkussioita.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.