LEVYT | Mikko Innasen, Cedric Piromallin ja Stefan Pasborgin muodostama trio höystää jazziaan rockilla, avantgardella ja millä ikinä haluaakaan.
”Yhdessä he sekoittavat tyylejä miten tahtovat ja saavat kuulijan helposti mukaansa.”
Mikko Innanen on yksi aktiivisimmista jazzmuusikoistamme niin soittajana, bändinjohtajana, säveltäjänä kuin sovittajana. Hän hallitsee koko saksofoniperheen ja lukemattoman määrän erilaisia muita pikkupuhaltimia, joita hän kokeilee mitä yllättävimmissä tilanteissa. Hänen ehtymättömät ideansa sekä monet, hyvinkin erilaiset kokoonpanonsa tuottavat jatkuvasti iloa musiikinkuuntelijoille.
Syksyllä ilmestyi Innasen, Cedric Piromallin ja Stefan Pasborgin yhteistyönä albumi Can You Hear It? (Clean Feed, 2023). Se on loogista jatkoa trion ensimmäiselle albumille This Is It. Siinä missä This Is It oi kahta kappaletta lukuun ottamatta Mikko Innasen käsialaa, Can You Hear It? -albumilla työnjako on tasaisempaa. Tyyli on pysynyt samankaltaisena: pääosin svengaavana ja hyväntuulisena irrotteluna. Monet sävelmät tarttuvat päähän, ja jo muutaman kuuntelukerran jälkeen alkavat hyräilyttää.
Innanen, Pasborg ja Piromalli muodostavat suomalais-tanskalais-ranskalaisen trion, joka on toteuttanut musiikkiaan jo muutaman vuoden ajan. Musiikki saa omaperäistä ilmettä Cedric Piromallin Hammond-urkujen klassisesta äänestä. Tanskalaisrumpali Stefan Pasborg flirttailee mukavasti rockin ja avantgarde-ilmaisun kanssa. Mikko Innanen kanssa he sekoittavat tyylejä miten tahtovat ja saavat kuulijan helposti mukaansa.
* *
Mikko Innanen on säveltänyt ja sanoittanut albumin avauskappaleen Pratsch sekä toiseksi viimeisen kappaleen Who Nation-State Isn’t. Tekstiosuudet tulkitsee kanadalainen klarinetisti Lori Freedman, jonka ilmaisutyyli tuo mieleen Cassandra Wilsonin kappaleella It is Time (Steve Coleman and Five Elements, 1986).
Innasen sävellys on myös 070520. Tällä numeraalisella nimellä lienee merkityksensä. Onko se päivämäärä vai tärkeän sivuston pin-koodi, hällä väliä. Minun korvaani, näin ulkopuolisena kokijana, kappale ilmentää sekaisin olevaa lelulaatikkoa, jossa erilaiset lelut – isot ja pienet, pehmot ja kolisevat – pannaan pikku hiljaa järjestykseen. Vitsikäs melodia jää mieleen.
Stefan Pasborgin säveltämä Earth panee höristämään korvia; sävelkuluissa on jotain tuttua. Kuuluuko siinä Charles Mingusin Pork Pie Hat? Vai viekö se John Coltranen Love Supreme -albumin tunnelmiin? Myös tempo ja rytmit luovat tutunoloista tunnelmakuvaa. Vaikuttaa mukavalta. Tekee mieli sanoittaa.
Cedric Piromallin säveltämä Messy Mass poikkeaa monella tapaa muista kappaleista. Siinä on mystiikkaa, vampyyrielokuvamaista jännityksen lietsontaa. Tunnelmaa vahvistaa Innasen puhaltimen riipivä kirkuna. Näen kuvia.
Albumi päättyy Pasborgin kauniiseen, melodiseen balladiin Love Theme, jossa baritonisaksofonin möreä ääni saa tunteilemaan.
* *
Can You Hear It? etenee draaman kaarta noudatellen. Alussa on iloisesta svengimeninikkä ja pian puhuttelevaa tarinaa, josta on helppo kiihdyttää, välillä mietiskellä ja taas kiihdyttää, kunnes on aika rauhoittua.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
