Iisa istahtaa pohdiskelemaan tehtyä ja koettua ja sukeltaa kohti syvempää ydintä – arviossa Hardcore

Kuvat: Helmi Padatsu / Fullsteam

Iisan viides sooloalbumi Hardcore (Fullsteam, 2024) nostaa nykymaailman keskeltä nousevia pysäytettyjä merkityksellisyyden hetkiä: rakkautta, henkilökohtaisen rauhan etsimistä ja löytämistä. Iisan yhteistyö Rubikista ja Pariisin Keväästä tutun Artturi Tairan kanssa jatkuu Amelia-levyn (Fullsteam 2021) tapaan myös uutukaisella. Ruusut-yhtyeen modernin tanssisoundin tuotannostakin tutun Tairan näkemys yltää tuottajan pallilta myös joidenkin kappaleiden sävellystyöhön. Hardcorella sykkii samanlainen pehmeän raukea ja kuulas sähköinen pyörre kuin Amelialla.

Viipyillen näppäilevä ja sähköisesti humisten sykkivä Hardcore nousee pehmeän leveästi kaartavaan kertoon. Musiikillisesti ollaan kaukana hardcoresta, enemmän sukelletaan syvemmälle ihon pintakuoren läpi ja sielun ytimeen.

Samalla tavalla pehmeästi läiskähtävä Pitkät hyvästit on levyn ensimmäinen hitti. Iisan omaleimaisen kujertaen sivelevä laulu johtaa tummasti leijailevia, kerroksittain kasvavia ja kyynelsilmin hymyäviä hyvästijättöjä. Samasta kertosäkeestä kuoritaan hienosti vielä sumua pois ja noustaan raukeaan, yhteislaulua viekoittelevaan loppunostoon.

Humisten viipyilevä Muistolaulu on lähellä Ruusujen humisevaa pienen silittelyn ja piilevän sähäkän sykkeen keitosta. Antti Aution kanssa tunnelmoitu heleä rakkauslaulu Mikään ei riitä on samasta pelkistetystä kaavasta luotu pehmeän hymyävä halausduetto. Väreilevät sydämet eivät tahdo löytää tietä tasaiseen kohtaan, jotain on aina tiellä. Yritys ja tahto on silti molemmilla puolilla vahva, vaikka tuntuu, ettei mikään riitä.

Napsutellen pohdiskeleva Hevoset ei sanoistaan huolimatta anna laukalle vaan pitelee ohjaksista hillityn jämerästi. Pienellä kasaribassolla nytkyttävä Tää voi tuntuu nostaa peukun kirkkaan pelkistetyllä rullauksellaan ja mukaansatempaavalla kerrollaan.

Elämä on meri -kappaleessa kaikki on vaihteeksi hyvin ja kertojan tyynesti pohdiskeleva oman elämän tilannekatsaus nauttii selkeästi siitä, ettei tarvitse juosta sakset kädessä täysiä päin elämää. Erilaisten tunteiden kanssa ollaan sinut ja niin sanotusti niskan päällä ilman jatkuvaa hötkyilyä.

Suhun mä uskon aina tiivistää sen, mikä on olennaista ison kuulaasti suhisevan valoverhon syleilyssä. Päiväkään ei elämättä jää riisuu taustat kellon viisarimaista hillittyä iskua lukuun ottamatta, mutta kaartaa pidemmälle heleästi, taustalle jäävien ujellusten ja huminoiden jäädessä melko pelkistetyiksi.

Pitkät hyvästit, Kun mikään ei riitä ja Tää voi tuntuu nousevat erityisen vahvasti esiin, mutta Hardcorea leimaa alusta loppuun tyylikkään yhtenäinen modernin tanssipopin humina. Iisan pohdiskellen silittelevä laulu ei kuitenkaan antaudu tanssilattialle vaan sykkii enemmän henkilökohtaisissa hetkissä, milloin rakkaan kanssa, milloin elettyä elämää yksikseen pohtien.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua