Kuvat: Playground Music / Domino
LEVYT | Glasgowlaisen rockyhtyeen Franz Ferdinandin kuudes albumi The Human Fear on hyvällä bilejalalla varustettu melodisesti koukukas levy.
”Nyt ei ole aika sammuttaa valoja ja haudata päätä tyynyyn, vaan lähteä ulos rinta rottingilla.”
Glasgowlaisen rockyhtyeen Franz Ferdinandin kuudes albumi The Human Fear (Domino, 2024) on ensimmäinen rumpali Audrey Taitin kanssa. Alkuperäisjäsenten eli laulaja-kitaristi Alex Kapranosin ja basisti Bob Hardyn ohella kokoonpanon täydentävät kitaristi Dino Bardot ja kitaristi-kosketinsoittaja Julian Corrie. Indierockin, tanssipunkin, postpunkin ja taiderockin raameissa musiikkiaan vuosien saatossa luonut yhtye tunnetaan kulmikkaan iskevistä diskopunk-kappaleistaan, joissa riittää melodisia koukkuja ja myös mukavan polveilevia käännöksiä.
Mark Ralphin kanssa tuotettu ja Skotlannin AYR-studiolla nauhoitettu yhdentoista kappaleen kokonaisuus peilaa ihmisyyttä pelkojen kautta, paloa ja energiaa niistä ammentaen. Nyt ei ole aika sammuttaa valoja ja haudata päätä tyynyyn, vaan lähteä ulos rinta rottingilla.
* *
Tarttuvalla koukulla tutun kulmikkaasti mutta keinuvalla askeleella levyn käynnistävä Audacious toteuttaa tätä uskaliasta itsensä likoon laittamista hyvällä sykkeellä. The Beatlesin mieleen tuovan leveällä, kimaltelevalla ja rikkaasti sovitulla kerrolla hymyilevä kappale ei tosiaan lannistu pelkäämään.
Everydaydreamer maalailee pari astetta seesteisemmin mutta yhtä lailla hyvällä sykkeellä ja isolla pensselillä. The Doctor junttaa reippaasti kulmikkaalla potkulla ehkä hiukan hötkyillen. Hooked on sitäkin sähköisemmin rakennettu mutta jää sekin hiukan hätäiseksi henkäilyksi.
Build It Upin svengaava ja taputuksiin houkuttava raukeampi pohdiskelu vakuuttaa hengittävyydellään ja harkituilla kasvatuksillaan. Night Or Dayn kapakkipiano tuo edelliseen vielä pari astetta peukkuja nostavaa innostavuutta. Levyn parhaita tanssilattian täyttäjiä.
* *
Pianon äärelle rauhoittuva Tell Me I Should Stay tarjoaa levyn keskelle sopivan hengähdystauon raukeine reggaerytmeineen, joiden pohjalta kappale lähtee kasvattamaan askeltaan. Cats tiivistää kissojen luonnetta reippaan mutta leppoisan tummasyisen tanssipotkun kautta. Black Eyelashes lisää dramatiikkaa ja surinaa, mutta myös mandoliinin kaltaista slaavilaista haikeuden sävyä.
Täyteläisemmin ja suoraviivaisemmin rokkaava Bar Lonely heruttaa hikeä energisellä potkullaan ja tummasta säröhuminasta huolimatta mukavan irtonaisella otteellaan. Franz Ferdinand kykenee edelleen taittamaan etukenoisesta hölkästä sulavasti ja vaivattomasti kauniin haikeaan melodiahaaveiluun. Päätösraita The Birds sykkii albumin päätökseen mukavan määrätietoisella energialla, joskin hiukan yksiuraisesti, hyvistä aihioista huolimatta.
The Human Fear on hyvällä bilejalalla varustettu melodisesti koukukas levy. On suoraviivaisempia tanssilattiaralleja, haikeampia tunnelmointeja ja mukavan moniulotteisia rakenteita. Peloista on kanavoitu toimivan energisoivaa musiikkia.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaukokaihon kauneutta, avaraa juurevuutta ja menojalkaa – arviossa Aija Puurtisen Julmat jäähyväiset
LEVYT | Aija Puurtinen & Brooklynin satu löytää kolmoslevyllään mukavasti modernia kulmaa amerikansuomalaiseen folkiinsa.
Jolly Jumpersin kaivattu paluu albumikantaan – arviossa Rural Slang
LEVYT | Viisihenkiseksi kasvanut tyrnäväläisyhtye pitää upeasti kiinni syvästä ytimestään eikä edelleenkään hötkyile.
Semmarit ei yllätä – arviossa uusi albumi Siivousmusaa
LEVYT | Seminaarinmäen Laulajien eli Semmareiden uudessa albumissa kiteytyvät piirteet, jotka ovat olleet yhtyeelle olennaisia jo vuosikymmenten ajan.
Kolketta, koukkua ja kovaa menoa – Cleaning Women -yhtyeen esikoinen vihdoin vinyylillä
LEVYT | Pulsaattori on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”edestakaisia sysäyksiä t. nestevirtauksia synnyttävä laite”. Pulsator on Cleaning Women -yhtyeen aika kova debyyttilevy, jolla yhtye ei heittänyt lasta pesuveden mukana.