Kuva: Pekka Nurmi
LEVYT | Tamperelaisen Huora-yhtyeen tummasävyiset punkmetalli-iskusävelmät houkuttelevat yhteislauluun barrikadeille tutun koukukkaasti.
”Lähes jokaiseen kappaleeseen on onnistuttu luomaan iskulauseita tai soitannollisia hetkiä, jotka jäävät takaraivoon pyörimään.”
Vuodesta 2015 toiminut tamperelaisyhtye Huora on onnistunut profiloimaan kahden albuminsa iskevillä biiseillä ja mukana hoilattavilla teksteillä itsestään nyrkki pystyssä seisovan äkäisen, raskaan ja metallisen punkin kotimaisen lippulaivan. Anni Lötjösen laulu ja tarinat ovat helposti lähestyttäviä ja yhtyeen keikat tarjoavat hikeä, huutoa ja perkelettä. Nyt on kolmannen askeleen vuoro.
Energisesti kannustava Älä luovuta -albumi (Backstage Rock Shop, 2022) alkaa vahvasti. Paavo Pekkosen kipakalla säröriffillä, Saku Sahlstedtin mukavan polveilevilla lyömillä ja Ere Mannisen jykevällä bassolla rakentuva Loppu tarjoilee mukaansa nappaavan alkusoiton ennen Anni Lötjösen laulua, josta löytyy niin melodista pohdintaa kuin ärisevämpää rähinää. Miehiset puhutut ajatelmat tuovat vastapainoa laulun vauhdikkaalle syöksylle. Kappaleen aiheena on luonnollisesti se kuinka lähellä ekokatastrofia ja sen aiheuttamaa loppua nykyisellä menolla ollaan.
Kirsi liikahtaa pari askelta metallisempaan ja hardcorempaan mätkeeseen, jossa mittari on punaisella ja kapulat viuhuvat ilmassa. ”Kukaan ei kuole yksin” -kertosäesloganissa on sopivasti nyrkki pystyssä mukana huudettavaa raivoa. Soiton polveilussa on koukkua ja ideaa. Vauhdikkaasta laukasta huolimatta Huoran tapetissa on mukavan paljon väritystä.
Ennakkosinglet (Älä) luovuta ja Pyörällä baariin (taksilla himaan) ovat albumin hitikkäimpiä teoksia. Ensin mainitun toimiva kuorokööri nostaa peukun, jälkimmäisen nyanssit säkeen ilmavan riisutusta laulusta kertosäkeen metallisempaan koukkuun tekevät biisistä paketin mieleenpainuvimman. ”Miksi minulle käy aina näin”, kysyy Lötjönen, kun pyörä jää baarimatkalle.
Hulluuden historia pohtii mielenterveyspotilaiden hoidon historiaa sähköhoitoineen ja kallonporauksineen ja muine vaihtelevine hoitomuotoineen.
Njet, Vlad! ärisee putinismin uhkakuvia, Okrestina kertoo vallan väärinkäytöstä ja Ääni päässä jatkaa mielenterveysteemalla. Oikeus hyvään elämään tuskin toteutuu eristyssellissä.
Äkäinen Palvele ja turvaa kritisoi aseilla luotavaa turvaa, koska sen luodeissa kuolee aina toisten lapsia. Ase ei anna oikeutta tappaa. Päätösraita Sama olo, eri syksy on jälleen tummasyinen pohdiskelu mielenterveyden horjumisesta.
Metallisen vireen yhdisteleminen punkin suoraviivaisen melodisin sävyihin tekee Huoran paketista suomalaiseen makuun oivallisesti soveltuvan. Avainkysymys on, kuinka tarttuvia biisejä yhtye onnistuu kaavastaan vuolemaan.
Älä luovuta -levyllä bändi on varsin hyvässä terässä; lähes jokaiseen kappaleeseen on onnistuttu luomaan iskulauseita tai soitannollisia hetkiä, jotka jäävät takaraivoon pyörimään. Tamperelaisyhtyeen kolmas albumi on tasavahva paketti tummasyistä paahtoa.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.