Kuva: Teemu Into
LEVYT | Tamperelainen metsäjazztrio Hot Heros ammentaa kahdeksanteen albumiinsa kansanperinteestä, luontomystiikasta sekä fantasia- ja beat-kirjallisuudesta.
”Kammin Jaaretin ikkunaan koputtaa vanha vihtahousukin nostamaan albumin intensiteettiä.”
Kammin Jaaretti (Puro Recordings) on Hot Herosin kahdeksas albumi ja neljäs triolla tehty. Aiemmilla levyillä ovat vierailleet pianisti Iro Haarla (Vodjanoi; Karkia Mistika, 2020), rap-runoilija Hannibal (Katajainen; Svart, 2022) sekä kitaristi Matti Salo (Nuotiosavua; Playground, 2021).
Tenorisaksofonisti Sami Sippola ja kontrabasisti Ville Rauhala ovat soittaneet yhdessä parikymmentä vuotta. Heidän yhteisenä taustanaan on legendaarinen Black Motor, jonka miehistömuutosten jälkeen yhteiseksi pääbändiksi vakiintui Hot Heros, jossa parivaljakon täydentää mestarirumpali Janne Tuomi.
Melkoinen on tarina yhtyeen nimestäkin. Kolmikko oli nimittäin keikkamatkalla 2015 Brooklynissa, kun se törmäsi kulahtaneeseen kylttiin, jossa mainostettiin siellä tyypillisiä italialaisia voileipiä, heros. Seuraava vuonna ilmestyi esikoisalbumi Fill Up With Old Time Salvation (Karkia Mistika). Toisena ilmestynyt Folkjazz from Finland (Eclipse, 2018) oli vuoden Jazz-Emma-ehdokkaana.
Uutukaisen albumin nimi Kammin Jaaretti (Puro, 2024) saa selvennyksen Sami Sippolalta, joka on säveltänyt yhtä vaille kaikki levyn seitsemän raitaa: ”Koin olevani Jaaretti, todella musiikillisesti ja aineellisesti köyhä kansansäveltäjä. Turvekammissa asuva Jaaretti-niminen ukko. Sellainen maalaiskyläversio Keith Jarrettista.”
Taustatiedotteessa mainittu Keith Jarrett samoin kuin beat-kirjailija Jack Kerouac tai fantasiakirjallisuuden klassikot J. R. R. Tolkienin luomuksista lähtien ovat epäilemättä antaneet omat eväänsä muusikoiden ja ennen kaikkea säveltäjän reppuun, vaikka eivät suoraan kuulukaan soitosta. Yhtyeelle ominaiset kansanmusiikin ja -laulujen piirteet nousevat sen sijaan esiin kyllä selvästi parillakin raidalla.
* *
Avausraita on samalla albumin nimiraita ja kutoo aika lailla yhteen langat, joista kokonaisuus rakentuu. Se on nätisti keinuva jazzvalssi, jossa Sami Sippolan rouhea tenori laulaa teemaa rumpujen ja kontrabasson kannattelemana. Sippola kieputtelee taidokkaasti ja kiinnostavasti, ja Ville Rauhala soittaa pitkän soolon. Kaunis sävellys ei sisänsä saa repimään pelihousuja, mutta kyllä tästä turvekammi on melko kaukana.
Pianolla tai syntsalla käynnistyvän, lyhyen Kammin Beatin rooli jää jotenkin irralliseksi. Dramaattisesti käynnistyvä Yhä lähempänä leimuavat liekit, joka on Ville Rauhalan sävellys, on hidastempoinen ja kasvaa hissuksiin kohti järeämpää kliimaksia.
Albumi ikään kuin käynnistyy uudestaan kauniilla bassointrolla, joka vie sielukkaaseen sävellykseen Halla. Teemassa on klassisen kansanlaulun teema ja Sippolan tenori on harvinaisen sielukas. Ihana melodia nostaa yllättäen mielikuvan Hugo Simbergin 1900-luvun taitteen maalauksista, vaikka komeassa tenorisoolossa on väkeviä, freemäisiä fraaseja.
Nurmen alla nukkuva tunnustaa heti kättelyssä velkansa kansanmusiikille, vaikka tenori karkaa heti intron jälkeen väkeville, freesukuisille laitumille. Sippola on tässä kuin jykevä kallio, jota Rauhalan notkea basso sytkyttelee mukavalla tempolla kohti manalaa.
Albumin toinen herkkupala on räyhäkkä Piru koputtaa ikkunaan. Nyt Sippolan tenorista löytyy nupin alta äreä, vanha vihtahousu, jota Janne Tuomen ja Rauhalan verevä komppi potkii rietastelemaan oikein olan takaa.
Laulu vihreästä palauttaa takaisin lempeämpiin, balladimaisiin tunnelmiin. Ja lauluhan tämä on.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nykyjazzia modernisti ja omaäänisesti – arviossa Superpositionin kakkosalbumi II
LEVYT | Suomalaiskvartetin jokainen muusikko on yhtä tärkeä, näkyvä ja kuuluva, ja heidän osaamisensa ja yhteispelinsä on avain onnistuneeseen tulokseen.
Kaita Isäri Seppälä debytoi maukkaasti – arviossa Korpit kyselevät
LEVYT | Harri Lindin johtaman yhtyeen jytärockin ja kuolemalle virnuilevan nuotionäppäilyn välillä vaihteleva musiikki onnistuu nappaamaan kyytiinsä.
Repatriaatiota ja ilmastohuolta – arviossa Ánnámáretin huikaiseva Bálvvosbáiki
LEVYT | Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii joikua. Hän tutkii samalla itseään. Voiko saamelainen, joka ei lapsena edes puhunut saamea, oppia joikaamaan?
Wintersunin kauan odotettu Time II on massiivinen ja monipuolinen kokonaisuus, mutta sielua ja syvyyttä puuttuu
LEVYT | Wintersun-mies Jari Mäenpää sai vihdoin pihalle pitkään tekeillä olleen Time II -levyn. Sille kasaantuneita hurjia odotuksia on mahdotonta lunastaa, mutta paljon hyvää levyllä on.
