Kuvat: Gretel Kivioja / Svart Records
LEVYT | Ghost Worldin Armadillo Café on sympaattisesti soiva, monivivahteinen poplevy, jossa melodia on kuningas.
”Kuvitteelliseen kahvilaan sijoittuva teemalevy vaihtaa tunnelmaansa biisin näkökulman mukaan.”
Vuonna 2014 Kouvolassa perustettu Ghost World on julkaissut neljännen albuminsa. Vaihtoehtorockyhtyeen musiikillinen taival on kulkenut muun muassa fuzzin, 1960-lukuisen harmonisen popin ja slacker rockin mausteiden kautta Armadillo Cafén (Svart, 2025) hattaraiseen popmaisemaan, jossa särisevät sävyt kohtaavat melodisesti silittelevän positiivisuuden. Jos laulajakitaristi Liisa Tani kuulosti edellisellä Altar-levyllä (2020) masentuneelta, kaikaa laulussa nyt ennemminkin heleä hymy.
Kuvitteelliseen kahvilaan sijoittuva teemalevy vaihtaa tunnelmaansa biisin näkökulman mukaan. Levyn saatetekstissä mainittu ”huvittavan surullinen” -sanapari kertoo jotain, vaikka suru ei ole mitään märehtimistä vaan enemmän autereista kaihoisuutta. Jos nyt ei liikuta ihan The Cardigansin indiepopin maisemissa, niin ei lopulta siitä kauhean kaukanakaan. Ennen muuta Armadillo Café on sympaattisesti soiva, monivivahteinen poplevy.
Liisa Tanin, Tuomas Pulkkisen, Pasi Pöljön ja KISSA-yhtyeestäkin tutun Günter Kiviojan muodostaman Ghost Worldin soitossa kaikaa silti hauskasti alternativen rosoisuus eikä kiemuraisiakaan mutkia jätetä tallaamatta tilanteen niin vaatiessa. Oman leimansa albumin vilpittömän tarttuvaan ilmeeseen lyö Aleksi Karppisen johdolla livenä kelanauhalle tehty taltiointitapa, yhdysvaltalaisen Graham Huntin miksausnäkemys ja The Replacementsin albumeillakin soinut Justin Perkinsin masterointijälki.
* *
Avausraita New Customer kasvaa haikeasta ja pelkistetystä silittelystä askel kerrallaan kohti isoa, Weezerin kokoista popsäröhaaraa. Waitress keimailee haikeasti kimallellen soiton pyrskähdellessä hauskasti. Kuulaat taputukset ja ikään kuin tyhjiössä pienesti maalaileva kaari luovat viehättävän ilmeen.
Making Coffee ottaa hiukan leveämpää haaraa, mutta haikeat laulusäkeet pyhitetään Tanin korvia pehmeästi silittelevän tulkinnan varaan. Pienet harkitut stemmat, hillityt taustamausteet ja hallitun poukkoilevat käännökset tekevät Ghost Worldin soitosta kiehtovaa.
Vinosti näppäilevä ja hiukan horjuvasti askeltava Bell On The Door onnistuu vinkeillä soittopoukkoiluillaan nousemaan esiin alusta loppuun mielenkiintoisen ja innostavan albumin joukosta. Pohdiskeleva Stone Cold Crazy jää värikkäistä kerroksistaan ja muutamista jyrkistä käännöksistäkin huolimatta enemmän paikoilleen pörräämään. Melko cardigansina soiva Golden Boy on taustapoikkoiluineen ja lopun kuorovaiheestaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) ihan ässä raita!
Craft Sale Display Ideas maalailee hetken leppoisan ghostworldmaista maisema, jossa pehmeä hattara kohtaa kipakamman mutta synkkyyttä välttävän pohjajuoksutuksen, joka onnistuu yhtyeeltä näköjään ilman Tanin lauluakin. Saamaan aikaan hiukan laahaavasti mutta reippaasti svengaava An Independent Teen / Mom’s Song viittailee väliosallaan R.E.M.:n suuntaan.
Mirrorsin instrumentaalinen tyhjiövinoaskeltaminen ei karista kokonaisuuden nostamaa hymyä. Albumin päättävä Rockstar marssiaskeltaa maukkaan kiireettömästi silitellen ja onnistuu kompastelemaan sympaattisesti säröllään ansaittuihin loppuaplodeihin.
Popmelodia on kuningas, laulun ilme hempeä särövirtausten päällä ja kahvilan vaihtelevat näkökulmat kertovat toimivasti samaa tarinaa.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.