LEVYT | 1990-luvun merkittävimpiin elektronisen musiikin tekijöihin kuulunut Richard D. James palaa ensimmäisellä Aphex Twin -julkaisullaan lähes viiteen vuoteen.
”Sellainen ajatus tulee mieleen, että muutaman vuoden päästä tekoäly voi luoda jotain yhtä kädenlämpöistä käskyllä ’Aphex Twinin uusi EP’.”
Aphex Twin on julkaissut uutta musiikkia. Se on tällaiselle tyypilliselle sukupolvi-X:n edustajalle sekä suuri musiikkitapahtuma että eräänlainen karkkipäivä.
Aphex Twin (eli Richard D. James) on juuri se artisti, joka herätti uudelleen mielenkiintoni elektroniseen musiikkiin 1990-luvulla, ensimmäisen kerran sitten Kraftwerkin. Aphex Twin oli tuolloin uutta, nerokasta ja provosoivaa.
Iltapäivä oli siis täydellinen: tapasimme ystäväni kanssa, me kaksi tosiuskovaista, kellari-studiossa, ja hiljennyimme tilaisuuden vaatimalla arvokkuudella kuuntelemaan uutta neljän kappaleen Blackbox Life Recorder 21f -EP:tä (Warp, 2023) Aphex Twin -t-paidat päällä.
* *
1. Blackbox Life Recorder 21f
– Aika retroahan tämä on. Siis hyvässä mielessä.
– Tuo mieleen monet aika perus 1990-luvun ambientimmat, helpommat ja tanssittavimmat tasarytmiset Aphex-tuotannot.
– Aika selkeä mood-settler.
– Sellaista kivaa loppuillan tanssitavampaa technoa.
2. Zin2 Test5
– Hieman tiukemmalla särmällä ja biitillä lähdettiin tähän.
– Bassline aika tunnistettavaa artistin signaturea.
– Jälleen loppuillan tanssitavampaa technoa
3. In a Room7 F760
– More cowbell!
– Sellaista loppuillan tanssitavampaa technoa.
4. Blackbox Life Recorder 22 (Parallax Mix)
– Ehkä vähän haastavammalla biitillä miksattu versio EP:n ekasta biisistä.
– Silti se tanssittavuus pysyy.
– Mieleenjäävin pala koko kokonaisuudesta.
* *
Aphex Twin pysyy tällä EP:llään todella vankasti mukavuusalueillaan. Lähes joka biisin puolivälissä on drop, joka keskeyttää mukavasti jo lähes monotoniseksi käyneen kappaleen. Tuotos on ammattimainen, ehkä jopa laskelmoitu tyydyttämään, mutta ei yllättämään.
Koko EP:n tempot (BPM) ovat aika maltillisia ja tanssittavia, mitään breakbeatia ei ole lähdetty hakemaan. Biiseillä ei ole hirveästi omaa, tunnistettavaa ja toisista erottuvaa luonnetta. Kauhean uusille urille Aphex Twin ei siis tällä EP:llä lähde kuulijaa haastamaan.
Melodiakulkujen maltilliset venytykset (pitch bend) luovat pientä mysteerin ja kokeilevuuden ilmapiiriä. Sävellyksen keinona se on kuitenkin jokaisen kotisyntetisaattorin vasemmalla kädellä saavutettavissa.
Kokonaisuutena EP toimii, jollain lailla, mutta yksittäisinä kappaleina mikään näistä ei jää oikein mieleen. Sellainen ajatus tulee mieleen, että muutaman vuoden päästä tekoäly voi luoda jotain yhtä kädenlämpöistä käskyllä ”Aphex Twinin uusi EP”.
Blackbox Life Recorder 21f on pieni pettymys sille, joka tuntee Aphex Twinin aikaisemman tuotannon ja odottaa kuulevansa jotain uutta. Satunnainen kuulija saa mukavaa ja hyvin kulkevaa korvakarkkia.
Mikko Kanninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Usvaa putkeen – Rock Siltanen Groupin Systeemi tarjoaa reteetä retro-hevirokkia
LEVYT | Onko Rock ’n’ Rollin voima ikuinen, kuten Rock Siltanen ryhmineen esikoislevyllään väitti? Onko tuo ikuisuus kestänyt juuri julkaistulle yhtyeen kolmannelle albumille?
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.